Minun ja anopin välillä. Ei ainakaan jos osumme samaan seuraan silloin, kun anoppi on vaihtanut kunnolla vapaalle. Minusta tulee tuolloin anopin vihollinen numero yksi. Tai niin sen ainakin itse koen. Kaapin paikkaa pyritään näyttämään parhaansa mukaan. Pitäisi ilmeisesti olla itsekin niin tiukassa humalassa, ettei huomaisi mitään, mutta kun minä en vain osaa sellaista humalaa juoda.

Olimme viikonloppuna viihteellä, paikallisessa. Lähdimme hetken mielijohteesta, minä ja mies, ja tottakai päädyimme paikkaan jossa tiesimme koko miehen lähisuvun olevan iltaa viettämässä. Siskot, äiti ja serkkupoika. Toinen sisko samoin kuin anoppi oli aika vauhdissa ja ottaneet pohjia reippaammanlaisesti. Meno oli paitsi vauhdikasta, myös horjuvaa kummallakin.

Omat pohjat oli yksi siideri, joten käytännössä sama kuin olisi selvinpäin baariin mennyt. Anoppi roikkui miehen kaulassa, tunki tiukalla tyylillä meidän väliimme istumaan pöydässä, tuuppi minua tasaiseen tahtiin sivummalle. Silmissä halveksuva ja omahyväinen katse, aivan kuin halusi viestiä minulle että kyseessä on HÄNEN omansa, ei minun. Siinäkö se meidän suhteen isoin ongelma onkin, minä olen vienyt häneltä lapsen. Ilmeisesti.

Olen kerran aiemmin ollut anopin kanssa samassa seurueessa niin että tämä on ollut vastaavassa kunnossa. Tuolloin anoppi hyökkäsi sanoilla kimppuun yhtäkkiä, ilman että osasin edes hämmästykseltäni sanoa mitään. Todeten, kuinka hän ei ymmärrä miten mies on minut huolinut. Kun eihän sinulla ole edes rintoja. Niin, selvennöksen vuoksi, minulla on anoppin D-kuppiin verrattuna pelkät A-kupin nypyt. Toisaalta, hoikalla puolitoistametrisellä ne taitaa olla vartaloon suhteutettuna oikeaa kokoa.

Tuolloin minä loukkaannuin, nieleskelin, annoin koko asian kuitenkin mennä lopulta kännin piikkiin. Kun anoppi vain oli niin humalassa, mahtoiko itsekään tajuta mitä puhui. Taisi tuo tajuta. Ehkä hänen todelliset tuntemuksensa minua kohtaan pääsee pinnalle kun hän on riittävän humalassa. Selvinpäin hän pystyy peittämään ne. Näinköhän olisi. En tiedä, mutta muutakaan selitystä en keksi.

Minä olen vienyt hänen poikansa, en väitä. Mutta eikö se ole vääjäämätöntä lapsen kasvettua aikuiseksi. Että tämä lähtee, muuttuu pojasta mieheksi ja isäksi. Onneksi se hänen poikansa on fiksu ihminen. Me poistuimme parin oluen jälkeen. Siirryimme toiseen kuppilaan juomaan vielä yhdet oluet, aivan kaksin, höpöttämään ja nauramaan. Meillä oli varsin mukava loppuilta. Kuten meillä tuppaa aina olemaan kun kaksin vietämme vapaata.