Tuumailtu vakavia. Mietitty. Käytetty aivoja periaatteessa turhuuteen. Eli tuhlattu aikaa muiden asioita ajatellen. Niin.
Minusta viisivuotias on liian vanha herättämään vanhempansa joka yö vaatimalla nokkamukia. Kolmevuotiaskin on jo siinä rajoilla, mutta viisivuotias on aivan selvästi liian vanha jokaöiseen herättelyyn ja tarjoilun vaatimiseen. Yötarjoilu ei kuulu kuin vauvoille, sitä mieltä minä olen, vaikkakin myönnän, itse olen syyllistynyt pikkupojan kanssa yötarjoiluun aina siihen asti kun hän oli kolmen. Ja tottahan minulla on puolustuskin sille, miksi niin olen tehnyt, pikkupoika oli jatkuvasti sairas.
Ja katso, jälkikäteen on niin helppo huomata kuinka paljon lisää tämän sairaudellekin teki hallaa sillä yötarjoilulla. Kun lapsi on astmaattikko, kun tällä on limaa kurkku ja putket täynnä, niin eikö silloin ole silkkaa tyhmyyttä tarjota tälle öisin maitoa? Joka kerää lisää limaa. Helppo sanoa jälkikäteen, mutta myönnettäköön, tyhmä mikä tyhmä. Silloin se vain oli helpointa. Sillä turvasi edes jonkinlaiset yöunet itselleen. Siinä vaiheessa kun yötarjoilusta päätettiin luopua, niin voi kiasus, ihan turhaan olin nähnyt sen yötarjoilun vaivan.
Muutama yö ja pikkupoika lopetti heräilyn. Mitä sitä suotta heräämään, kun ei tarjoilu toimikaan. Muutama yö huutotuokioita jotka tosin oli ekana ja muistaakseni vielä tokanakin yönä hieman pidempiä kuin tuokiot, mutta kuitenkin, ei siinä edes viikkoa mennyt kun pikkupoika luovutti. Ja meillä siirryttiin täysiin yöuniin. Tottahan niitä heräilyöitä edelleen on silloin tällöin, mutta silloin syynä ei ole tarjoilu. Ja niitä on harvoin, välillä menee useampi viikko ilman että herätään pahoihin uniin tai pissavahinkoon sängyssä.
Näin jälkikäteen, kun se yötouhu on ohi, olen monesti kironnut sitä, että miksi en tehnyt aiemmin jo loppua sille. Enhän ole isompienkaan kanssa suostunut mihinkään yötarjoiluihin enää vauva-ajan jälkeen, miksi ihmeessä annoin pikkupojalle yötarjoilun? Ehkä siihen osaltaan vaikutti ihan alussa juuri se sairastelu, yhdessä vaiheessa poika ei yksinkertaisesti syönyt jatkuvan paskafiiliksensä takia ja silloin äiti antaa vaikka sitten yöllä jotain jolla edes hieman turvaa energiansaantia. Mutta ei sitä olisi tarvinnut jättää päälle sitä tapaa, ei todellakaan.
Se on kuulkaa helppo nyt sitten itse todeta, etten todellakaan ymmärrä miksi ystäväni ei laita kovaa kovaa vastaan, ja kieltäydy omien lastensa kanssa siitä yöpelistä. Johan toinen heistä tosiaan on sen 5v ja toinen 3v. Miksi ihmeessä tuo huijaa itseään ja "ei se saa enää kuin vettä yöllä". Justaansa juu. Yöt sujuu siellä vuoroin juotavaa ojentaen, vuoroin vessassa käyttäen. Ja sitten vielä kirotaan, kuinka joka helvetin yö joutuu heräämään muksujen kanssa.
Tottakai joutuu. Miksi ihmeessä penskat nukkuisi koko yön jos kerran tarjoilua on luvassa. Ja mikä ihmeen idea oli löysätä linjaa sen verran, että nyt se 5v saa veden tilalle maitoa. Koska haluaa. Ja onhan siitä kaakaosta jo sentään päästy. Voi hyvä isä sentään. 3v juo vettä ja juoksee vessassa, 5v maitoa ja paitsi että juoksee vessassa, kerää myös putkensa täyteen limaa, kas kun tälläkin on astma. Ja nyt päästään taas siihen osaan jossa voin kertoa kuinka hiton väärin itsekin teen.
Vai sittenkin oikein? Kaikki hokevat ystävälleni, kuinka typerää yötarjoilu on. Kuinka ehdottoman tärkeää olisi lopettaa se. Kuinka järjetöntä touhu on. Ja vaikka mitä. Ja ystäväni on kiukkuinen, nostaa karvansa pystyyn, ärsyyntyy ja vittuuntuu siihen jatkuvaan sanomiseen. Ja minä en sano. Minä vain vinkkailen ja ymmärrän. Ymmärrän ja koetan tsempata. Lohdutan ja koetan saada ystäväni ymmärtämään itse kuinka paljon helpompaa kaikki olisi jos saisi nukkua yönsä. Ja kuinka ainoa keino siihen on sen yötarjoilun loppuminen.
Suoraan en sano. En. En nyt, kun tiedän, että ystävällä on muutenkin tämän asian kanssa nurkkaan ajettu olo. Totean vain ymmärtäväni kuinka hankalaa se on lopettaa tarjoilu kuin seinään. Kuunnella ne huudot. Ja samaan hengenvetoon totean, kuinka siihen tarvitsee sen oman jaksamisensa, että pysyy päätöksessään siinä vaiheessa kun sen päättää lopettaa. Tsemppaan siis minkä ehdin, että toiselle tulisi SE-FIILIS, että nyt jaksan tapella asian loppuun.
Tein asian tiimoilta huomion. Ihan itse, omilla pikku aivoillani tässä päivänä eräänä. Tajusin, kuinka ns taikamuki on vain tuttipullo toisessa muodossa. Ihan turhaan siinä hehkuttaa, kun hehkuttaa saaneensa lapselta tuttipullon pois jos tilalle astuu ihan yhtä kovaan käyttöön taikamuki. Taikamuki on loistava keksintö esim automatkoille. Mutta hei, ihan suoraan sanottuna, onko auto oikea paikka syömiseen tai juomiseen? Joitain poikkeustilanteita lukuunottamatta?
Taikamuki on loistava myös yöllä, en kiellä. Mutta hei, eikös yöllä tosiaan pitäisi nukkua eikä juoda? Ja tästäkin huolimatta, pikkupojalla on taikamuki. Johon hän saa kaakaota. Kerran päivässä. Mutta se kerta, se on aamulla tämän herättyä. Se on hetki, jolloin turvaan vielä hetkeksi itselleni hiljaisuuden ja rauhan, lykkäämällä pojalle mukillisen kaakaota lastenohjelmien lomassa. Onko sekään sitten fiksua, no ei, mutta olkoon. Sikäli sentään on riippuvuudesta päästy, että kaakao kävisi pojalle myös tavallisesta mukista, mutta äiti ei halua sohvia sotkettavan. Ja niin, aamukaakao on päivän ainoa suuhun pantava jonka saa nauttia olohuoneessa, kaikki muut syömiset ja juomiset hoidetaan keittiössä.
lauantai, 8. syyskuu 2007
Kommentit