Vaikka tuskin tällaista vitutusblogia kiltit perhepäivähoitajat lukeekaan... Mutta jos niin sattuisi olemaan, että joku joka työkseen hoitaa muiden lapsia omassa kodissaan, kysyn. Miten olette ratkaisseet lelujutut. Eli meillä on ollut simppeli systeemi, jotkut lelut pidetään erillään kimppaleluista. Hoitopäivän ajan ne on jemmassa ja illalla niillä saa sitten leikkiä. Toinen käytäntö on se, että pikku pojalla on joitakin leluja jotka ovat vain ja ainoastaan pikku pojan. Sellaisia miehekkäitä eli mittanauhaa, vasaraa ja sahaa. Niihin ei ole lupa muilla koskea. Ei ilman pikku pojan lupaa.

Mittanauhaa se lainailee muille jos sattuu olemaan suosiollisella päällä. Eli joskus. Samoin vasaraa ja sahaa. Nämä kyseiset tavarat on siis omalta siskoltakin kielletty. Niitä ei ilman pojan lupaa oteta. Kuten ei oteta siskon tiettyjä tavaroitakaan. Eli, miten te joilla on itselläkin tollaisia natiaisia olette tämän tehneet? Kun tosiasia on se, että ihan kaikkia leluja ei viitsi rikottavaksi antaa. Serkkupojalla kun on inhottava tapa paloitella leluja. Viimeksi pistettiin kahteen osaan nimpparilahjaksi saatu auto. Fiksua. Eikö?

Eli minä olen inhottava hoitotäti koska nytkin, heti aamutuimaan, ilmoitin toiselle hoitotytöistä että anna se mitta pojalle takaisin. Sitä ei oteta ilman lupaa. Tuntuu vaan että jos kaikki lelut saa kimppakäyttöön niin se ei toimi. Tätä on jotenkin vaikea selittää, mutta sanotaanko näin. Jos pikku poika menee kylään hoitotytöille, ei tuollekaan ole sallittua jotkut tietyt hoitotyttöjen tavarat. Ja tosiasiahan tuokin, että tämä on noiden koti ja niiden tavaratkin vielä, ja mitä siitä tulee jos kaikki lahjaksikin saadut lelut on muidenkin rikottavissa. Väkisinkin niitä leluja rikki menee, ja vähemmän se harmittaa jos lapsi rikkoo itse oman lelunsa kuin se, että hoitolapsi rikkoo lapsen oman lelun.

Osviittaa, kukaan?