Mies. Viime yönä. Tai no melkein aamua se jo oli. Minä kun nukun niin onnettomasti jo aamuyöstä, että olen useampaan kertaan hereilläkin ennen kuin nousen viiden jälkeen ylös. Ja nyt se jäi kiinni, hahaa!

Kello näytti kokolailla neljää kun havahduin, mihin lie, johonkin kuten aina. Kääntelin siinä kylkeä, ja mieskin otti siinä uutta asentoa, tosin täydessä unessa tuo oli. Ja siinä kun se itseään käänsi ja väänsi, niin miten se siinä sitten aikansa käännettyään alkoikin etsimään kädellään, edelleen siis täydessä unessa, minun mahaani. Aikansa se siirteli kättä kohdasta toiseen, aivan kuin odottaen että jotain liikettä löytyisi. Vaavikin sellaisesta yötökkimisestä taisi saada tarpeekseen, kun koivella sitten muksautti ukkoa käteen.

Sen jälkeen mies saattoikin lopettaa etsinnät, vääntäytyi täysin minuun kiinni, oikein painautuen vatsa minun vatsaani vasten. Hassua, vauva lopetti myös muksimisen siihen. Rauhoittui aloilleen, no, aivan vastaavahan tuo on kuin jos nukkuisi äidin ja isin välissä. Jotenkin se tilanne oli liikuttava. Ja hiostava, myönnettäköön. Ei minusta ollut siihen jäämään, siis siihen asentoon, kun hikihän siinä tuli. Kamala äiti, tökki isin kauemmaksi ja käänsi selkänsä tälle ja jatkoi uniaan.

Mutta kiinni jäi siis, se on selvästi täysin isiytynyt nyt.