Ja käyttäydytään kunnolla! Niin. Lapset siis. Mies nukkuu, kuten aina aamuvuoron jälkeen. Hullun hommaa, ensin se on viikon iltavuorossa, viikonlopuksi menee ylitöihin eli herää aamulla ennen viittä ehtiäkseen kuudeksi töihin. Ja seuraava viikko aamuvuoroa, eli sama rytmi. Tiedän että olet korpeentunut ylitöihin etkä jaksaisi niitä tehdä, mutta teet silti. Miksi? Töissä on helpompi olla kuin minun lähelläni. Tiedän. Ja ensi viikonlopuksikin suunnittelit jo ylitöitä. Onhan sen jälkeen vappuaatto ja vappupäivä vapaata. Niin.

Laitoin aamupäivällä miehelle töihin viestin siitä, että jos haluaa, voisi ihan hyvin mennä vapun viettoon mökille. Ei minua haittaa. Vappuaattona menen rakenneultraan päivällä, ja saan lapset, pienemmät siis siksi aikaa hoitoon. Saan koska oli puhe, että menemme yhdessä. Vaikka tuota ei vauva kiinnostakaan. Lupasi silti, kun silloin välejä selviksi puhuttiin pari viikkoa sitten. Eilinen muutti kuitenkin minun kantani siihen yhdessä menoon. En tahdo sitä mukaani. En tahdo näyttäytyä tuon silmissä maha paljaana.

Eilinen. Miksi minä, niinkuin et sinäkään osaa sanoa asioita toisin. Tai parempi vielä, olla sanomatta mitään. Pienenä äiti hoki sitä alvariinsa, jos sinulla ei ole kaunista sanottavaa toisesta, on parempi ettet sano mitään. Miksi ihmeessä me aikuiset emme aina sitä muista? Saunan jälkeen koikkelehdin eilen illalla pelkässä pitkässä löysässä Cliftersin T-paidassa ympäri alakertaa. Koikkelehdin, tein pannaria, päivitin nettipeliä, kampasin hiuksia, niin omiani kuin neidinkin. Miten ihmeessä ihminen joka painaa 5 kiloa enemmän kuin normaalisti, jonka vyötärö on edestä katsottuna tallella mutta sivusta pelkkä muisto vain ja jota lapset kutsuvat leikillään jalkapalloksi, ei muista että on kaukana kaunottaresta.

Viiden lapsen jälkeen, minulla oli vieläkin se käsitys, että raskaana ollessaan nainen säteilee kauneutta ja sisältäpäin tulevaa voimaa ja valoa. Kuvittelin olevani hemaiseva näky, siinä saunan jälkeisessä puhtaudessa ja raikkaudessa uutta elämää sisälläni kantaen. Mies tokaisi, "on pakko myöntää että musta toi maha ei sovi sulle, en vaan tykkää yhtään". Olisi sitten vaikka kiskaissut maton jalkojen alta ennemmin, varmasti olisi vaikutus ollut vastaava. Ja koska olen nainen, hormoonit vinossa miten sattuu ja suorastaan kerjään pahaa oloa kysyin viisaana, näytänkö muka niin kamalalta. Olen seksuaalisesti ei sytyttävä näky. Minä. Siis minä.

Minut on nitistetty. Latistettu. Ilo mahasta on viety. Miehen sisarukset sitä aina innolla hivelevät tavatessa, anoppikin sinne käy huutelemassa, mutta mieheni ei pidä siitä. Itse olen aina rakastanut odotusmahaa. En enää. Nyt en tiedä minne sen piilottaisin. Vai piiloutuisinko itse. Mutta mihin. Tänään asusteeni on ollut erittäin löysä villapusero. Siitä ei välttämättä edes huomaa mahaa, jos vaan en seisahdu paikoilleni. Istahtaa voin, mutta sivuttain seisominen paljastaa.

Miten vähällä minun itsetuntoni onkaan tänään ja eilen ollut vietävissä. Ja miksi? Olen nukkunut huonosti koko viikonlopun. Viime yönä kaikki ruhtinaalliset neljä tuntia. Aamulla nousin puoli kuudelta kun havahduin miehen töihin lähtöön. Illalla en sitä unta sitten saanut ennen puoli kahta. En koska mietin, kuinka kamalan pahoillani olen siitä, että näytän mieheni silmissä vähemmän-houkuttelevalta. Aamulla se laittoi viestin, että meidän pitää keksiä yhdessä jotain tekemistä, ongelmat ovat kuulemma hänen korviensa välissä. Olkoon minun puolestani missä ovat. Minulle ne ovat nyt ja tässä.

Mitä minä siihen, pikkumaisesti, loukkaantuneena ilmoitin etten todellakaan tahdo lähteä hänen kanssaan mihinkään. En tämän näköisenä. Minusta kehkeytyy vielä riidanhaluinenkin kun olen väsynyt ja loukkaantunut. Ja aamupäivällä siis ilmoitin etten tahdo häntä mukaani ultraan. Lyhyt ja ytimekäs vastaus, tahdon mukaan sinne. Läheltä piti etten vastannut, että et tule. En tahdo sinua enää mukaan saunaan, en mihinkään missä joudun olemaan vähänkään vähemmissä vaatteissa. Miten tuo ei ymmärrä kuinka kiusaantunut olo minulla on sen lähellä nyt. Kun en tiedä mihin itseni kätkisin.

Tulisi jo kesä, tai paremminkin miehen kesäloma. Se kun aikoo viettää sen mökillä. Kaukana minusta. Vaikka ei se ole se syy, tiedän, vaan se, että minulla ei ole kesälomaa eli talo on täynnä vieraiden tenavia koko sen loman ajan. On vain niin paljon helpompi nyt loukattuna ajatella niin, että se haluaa minusta kauaksi. Mutta sinne ultraan minä en sitä edelleenkään tahdo. En. Ja edelleen, minulla on kiusaantunut olo. Joten lapset, olkaa hiljaa, mitä pidempään tuo nukkuu, sitä vähemmän aikaa tunnen itseni tänään kiusaantuneeksi.