Eikä hetkeäkään liian aikaisin. Olisi tehnyt mieli jo huutaa vittua ja saatanaa loppupeleissä. Positiivisena huomiona, aamupäivä sujui sitten kuitenkin kaiken kaikkiaan rauhaisissa merkeissä. Kun leikin alkuun pääsivät. Tosin yhden tytön noutamisvalmistelut jo lupaili huonoa loppupäivälle, toinen sisaruksista, se hallitsijaluonne, kuiskutti kenkiä jalkaan vetäessään kohta kouluikäiselle "ei olla sitten sen kanssa". Mitä siihen sanot, kaikki mahtuu leikkimään tai on leikit leikitty.

Puoli tuntia noudosta ja kas, hallitsija hiippaili olohuoneeseen täynnä syvää kiukkua. Ja koska hallitsijalla on ollut alusta asti ikävä tapa olla vastaamatta silloin kun kenkuttaa, ei auttanut vaikka kysyin useampaan otteeseen että mikäs nyt. Hallitsijan toinen ikävä tapa on asettua makuulleen mahdollisimman keskeiselle paikalle kenkutuksessaan ja laittaa kädet silmille ja olla niinkuin ei kuulisi saati näkisi mitään. Sama juttu siis tälläkin kertaa, loistava valinta oli olohuoneen ja eteisen välinen kynnys, joka on takuulla vilkkaimmin liikennöityjä kohtia tässä talossa.

Minä kävin sitten kysymässä kohta kouluikäisiltä mistä hallitsija suuttui. Olisi halunnut ehdottomasti sen barbin jolla toinen tytöistä leikki. Olivat tarjonneet tilalle joko bratzia tai tähkäpää-prinsessaa mutta ei, mopobarbi oli se jonka oli halunnut. Siinä vaiheessa minulla alkoi kiehumaan. Eikä suinkaan vähiten siksi, että hallitsijan äidin kanssa olimme tästä hiljattain keskustelleet ja tämä sanoi hallitsijan kertoneen että isommat tarjoaa tälle aina rikkinäisiä barbeja leikkeihin. Nämä tarjotut ainakin olivat koko lailla parhaimmistoa neidin valikoimista. Olinkin jo aiemmin ihmetellyt mitä barbeja mahdettiin keskustelussa tarkoittaa, kun ei neidillä enää ollut aikoihin ollut valikoimissa niitä päättömiä, jalattomia tai edes kulahtaneita barbeja.

Hallitsijalle tuumasin, että mikäli tarjotut eivät kelvanneet ja siksi kiukkusi, niin aivan vapaasti. Turhaakin turhempi syy, kun kumpikin tarjotuista oli parhaimmistoa barbileikkeihin. Kysyin samalla miten olikin keksinyt vielä väittää että tarjoilu oli rikkonaisia nukkeja kun niitä ei enää koko talossa ollut aikoihin säilötty. Ei vastausta. Tietenkään. Loppukaneettina tuumasin, että nyt neidin olisi syytä siirtyä johonkin sivummalle makaamaan, serkukset eivät juuri jalkoihinsa katso kulkiessaan eikä kenenkään ole edes soveliasta maata kynnyksillä tien tukkeena.

Ei liikettä eikä ääntä. Sanoin kerran, toisen ja vielä kolmannenkin että nyt siirryt siitä, ennenkuin joku astuu päälle vahingossa. Ei minkäänlaista liikettä saati vastausta. Mitäpä minä, nappasin sen liki kakskytä kiloisen kiukkupussin syliini ja nostin sivummalle makaamaan. Samalla hetkellä kun nostin tunsin repäisyn alamahassa... Ihanaa! Nyt juhminta on asettunut, mutta pari tuntia siinä meni iloisesti peläten että näinköhän onnistuin nyt jotain hallaa tekemään.

Kumma juttu, rauha ja hiljaisuus laskeutui taloon siinä vaiheessa kun sain koko sakin ulos. Niin ja kohta kouluikäinen lähti isänsä kanssa kauppaan. Kummasti löytyi taas sopu loppupäiväksi. Kyllä se on uskottava, ei kolme tyttöä sovi samaan porukkaan, ei millään.

Nyt menen takaisin makuuasentoon, jota olen viimeistenkin lähdettyä kotiin harjoittanut. Tulipahan tämä vitutus laskettua tänne, olkaa hyvät ja nauttikaa.