Iskee aina välillä. Illalla makasin sohvalla telkkaria tuijottamassa miehen kanssa ja voi kiesus, jostain se pamahti, olo jonka mukaan jokin oli väärin ja pahasti. Missä maha? Tuli niin keskeneräinen olo kuin vain voi, ihan kuin olisit vielä matkalla johonkin ja jäänyt väärälle asemalle. Sekin on kuulemma niin luonnollista kuin vain olla voi, sairaalasta annettu KEVYT-yhdistyksen kirja keskosista kertoi siitä, kuinka keskoslasten vanhemmat tai niin, äidit, tuntevat usein surua keskeneräisestä raskaudesta.

Tuli siinä pikkumiestä ikäväkin miettiessä omaa tyhjää oloaan. Luonnollista. Ei ole helppoa olla erossa vauvasta, ei sittenkään vaikka tietää tämän saavan loistavaa hoitoa ja sylejä ja paijailuja sairaalassa hoitajilta. Sillä niinhän nuo siellä tekevät jos vaavit itkevät, ei niitä siellä turhaan huudateta sängyissään, mitä olen huomannut. Silti, sen tunsi niin syvällä jossain, että ei ne sylit siellä ole sama kuin äidin syli, äidin tissien väli jossa pikkumies päätään pitää rinnalla nukkuessaan.

Merkit on hyvät, kotiutuminen on lähellä, poika syö kuin viimeistä päivää, lisämaitoakin on jouduttu jo antamaan, nenämahaletku poistettiin, eilen ultrattiin aivot ja lääkäri tuumi ettei poika enää montaa päivää heidän seurassaan viihdy kun bilirubiinitkin on lähteneet itsestään laskuun. Ja nyt minä sitten pelkään takapakkia. Yllätys. Sehän saattaa vielä tulla. Tottakai. Pienten ihmisten elämä kun tuppaa olemaan sahaamista alussa edestakaisin, toivon vain että se osa alkua on jo takana.

Pelottaa samaan aikaan kun toiveet on korkealla. Mitä jos, entä jos sittenkin, jos kuitenkin jotain vielä... Tosiasiahan on, että me pääsimme niin vähällä. Niin helpolla. Ja silti. Ehkä se pelko kuuluukin silti olla, takaamassa vauvalle sen parhaan mahdollisen hoidon vielä kotonakin. En tiedä. Mutta inhottavalta se tuntuu, aivan kuin tämä keskeneräinen olokin joka välillä tulee. Onneksi tänäänkin on kiire aamu, ei ehdi liikaa miettimään. Sairaalaan asti kun taas pääsee, niin sitten ei tulekaan enää mitään mietittyä, keskityttyä vain pieneen mieheen ja tämän kasvoihin, tuoksuihin ja lämpöön.