Olipa kerrassaan ihanaa käydä syömässä kaksin. Ja ravintolavalintakin osui nappiin, ruoka oli sairaan hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi. Hilpeyttä herätti kun tajusimme kotiin lähtiessämme että kappas, ollaan oltu jo peräti tunti pois... Mehän kun kaksin käydään niin käydään tehokkaasti. Kyllä näin on.

Tänään pitääkin pakata kakkoselle vaatekassi mukaan, lähtee miehen isän reissuun, yllättäen suurajoihin. Tai eihän ne suurajot ole tätä nykyä, vaan taisi oll NesteRallyFinland oikeampi nimi. Ainoa joka meiltä tänä vuonna sitten lähtee, siihen malliin raivosi ja mutisi kun tajusi jo aiemmin että murkun juhlat osuu samalle päivälle kuin kisat on. Koeta siinä sitten naama peruslukemilla sanoa toiselle, ettei murkku tiennyt koska ajot on, kun yksi antaa ymmärtää että taivas on suunnilleen tippumassa murkun kataluuden ja viekkauden takia, ja ripillekin menee ihan vaan ralliviikonlopun pilatakseen.

Onneksi miehen isä, pappa siis ja miehen siskon mies lähtevät sukua edustamaan, kuten joka vuosi ja tottahan kakkonen menee samassa köörissä kuin väärennetty raha. Kolmonen sinne ei sitten halunnutkaan. Mies olisi saattanut haluta mutta ei kehdannut edes ehdottaa, kas, että lähtisi. Päin vastoin, oli serkulleen sanonut ettei tänä vuonna uskalla muutenkaan enää lähteä kymmentä kilometriä kauemmas vaimosta kun alkaa näyttää siltä, että vaimo saattaa hetkenä minä hyvänsä jakautua kahtia.

Tänään jatketaankin sitten urakointia kodin puunaamisessa, pihan kimpussa ja se hiton mekkokin pitäisi jostain itselle hankkia. Ei kuulkaa nappaa sitten niin puupennin vertaa. Näin se on.