Tein suurimman virheen, mitä kenenkään murrosikäisen tytön äiti saattaa aamulla tehdä, siis mikäli aikeissa on pysyä itse hyvällä tuulella ja toimekkaana. Meni fiilikset. Hyvät tuulet, kaikki samaa reittiä. Kävin murkun huoneessa. Tarkoituksena tutkailla onko ladattavia pikku paristoja suunnilleen näkösällä, kun latauslootassa ei ole kuin yksi ja niitä kuitenkin on hankittu pariin kertaan se neljän pariston satsi ja ainoat käyttäjät niille olen minä, eli MP3seen niitä käytän ja murkku, joka sitten onkin se varsinainen käyttäjä eli jolla niitä paristoja kuluu suunnilleen kymmenkertaiseen tahtiin minuun verrattuna. Arvaattekin varmaan jatkon.

Voi helvetti! Ensinnäkin, näkösällä ei ollut yhtä ainoaa! Siis ei yhtä ainokaista ladattavaa paristoa. Näkysällä tosin oli tyhjiä mukeja, karkkipapereita, tyhjä mehutölkki, vaatteita ja levyjä pitkin pöytiä, lattioita ja vastaavaa roinaa vaikka muille jakaa. Olen aikoja sitten ottanut sen tavan toivoni menettäneenä, että suljen oven jos siivo käy hermoille. Mitä hittoa siitä joka välissä riitelemään, kun ei se saa huonettaan pidettyä paria päivää kauempaa siistinä niin ei se saa.

Se mikä sitten saikin niiden paristojen lisäksi verenpaineen kihahtamaan luultavasti vaarallisiin korkeuksiin olikin seuraava. Neiti haki alakerrasta alkuviikosta pinsettipussukkani. Siis sellaisen pussukan jossa on neljät pinsetit jotka ostin jossain vaiheessa lähinnä sillä periaatteella, että niitä tarvitaan aika usein tikkujen poistossa jostain merkillisestä syystä noille pojille ja välillä niillä on muutakin käyttöä. Murkku lainasi pinsettejä kulmiaan varten.

Pari päivää sitten pinsettipussukka oli tyhjänä murkun huoneessa ja pinsettejä oli ripoteltu sinne tänne. Jo tuolloin sanoin neidille että pussukan olisi syytä palata paikoilleen keittiön lääkekaappiin pinsetteineen päivineen ASAP, ennenkuin pinsetit tai niiden suojukset on hukassa. Kun niillä on ihan hyötykäyttötarkoituskin tässä talossa, ei vain koristeominaisuus. Ja niin. Kävin sitten. Ei olisi kannattanut.

Pinsettipussukka oli neidin pöydällä. Tyhjänä. Sen verran nostelin tämän sängylle kasautuneita vaatteita että niiden alla ei pinsettejä näkynyt, sen enempää kuin pöydilläkään. Sängyn alta pilkotti yhdet pinsetit ilman suojuksia. Yhdet näkyivät olevan lattialle siirretyn sijauspatjan kulman alla, ilman suojuksia luonnollisesti nekin. Kaksia pinsettejä ei näkynyt ja kaivamaan en alkanut. Voi vittu! Voi vitun vitun vittu.

Tätä juuri tarkoitan sillä, että jos jokin vituttaa niin se, että hankit jotain, josta toivot itsellesikin olevan iloa, ja pinsettien kohdallahan tosin ilo kohdistuu lähinnä tikuista vapautuviin lapsiin, niin auta armias, jos et suunnilleen lukkojen takana kyseisiä kapineita säilö niin ihan turha edes toivoa että niistä kauaa iloa saat. Pariston paristoa en löytänyt, eli hyvästi siivouksen yhteydessä MPkolmosella kuunneltu musiikki ja pinsetit vielä samaan saatanan sotkuun.

Ihan turha edes haaveilla hyvästä tuulesta lähimpään pariin tuntiin. Mieli tekisi lähinnä pöllyyttää murkku tervassa ja höyhenissä. Ei vittu tuu mitään. Kihisen!!