Tämä kuuluu sarjaan aamuja jolloin mikään ei toimi. Tunti sitten hilppaisin alakertaan, oli pakko nousta kun ei kivulta pystynyt makaamaankaan, helpottihan se, kun taas hetken tuossa lenkkeili ympäri alakertaa. Vaan hetken hurmio sekin, nyt tässä on saanut lenkkeillä tasaisin väliajoin. Oikean puolen kannakkeet on kovilla, aivan liian kovilla, hetken kun istuu niin pam, taas tekee niin kipeää että on pakko nousta.

Varsin kieroutunutta. Pitäisi joko maata tai istua mahdollisimman paljon jalat ylhäällä turvotuksen takia, mutta millä sen toteutat, kun et pysty istumaan tai makaamaan kuin hetken kerrallaan? Aivan sairasta menoa. Hermot riekaleiksi vaan. No, toisaalta, kiukku saa aina ajatukset lentämään joten ehkäpä keksin tänään taas jonkun huippujutun. Tai sitten en.

Oli miten oli, kipeää tekee. Onneksi alkoi se loma, niin sanottu. Rehellisyyden nimissä, lomasta tietoakaan nyt kun mies palaa töihin. Ikäänkuin pakko ottaa taas se vetovastuu koko arjesta. Voi tulla mielenkiintoista, varsinkin lapsille. Pyykkikopan kantohan onnistuu kyllä kakkoselta ja kolmoselta kimppana, ja imurointivuoroja voi jaella mutta silti.

Saapas näkee mitä kenkä tekee. Sano.