Vittu vittu vittu! Ärinää, murinaa ja vitutusta KOKO rahalla. Perkele! Helvetin kuustoista ja vitutuskäyrä korkeuksiin. Jos osaisin tekisin tähän väliin sellaisen hymiön jolla on pirunsarvet päässä. Arvaattekin, kiukuttaa!

Serkkupoika vahvuudessa, ollut nyt ruhtinaalliset kakskyt minuuttia. Saldo, muutama kymmenen käskyä, muutama kymmenen kärväystä pikkupojasta, muutaman kymmenen "mulla onkin tällainen, et saakaan koskea" ja perkele! Ja tottakai, jotta paletti olisi täydellinen, isä hakee. Viimeistään neljältä. Kai toivottavasti kun luultavasti ainakin pitäisi olla lyhyt päivä. Isällä siis.

Niinkuin kiinnostaisi paskan vertaa, onko sillä lyhyt päivä vai ei. Aivan sama minulle. Hoitopaikka menee kiinni kello neljä, ei kauppaakaan pidetä pidempään auki sillä periaatteella, että asiakkaan pitäisi päästä tänään yhdeksään mennessä töistä. Haloo! Olen ilmoittanut hoitopaikan aukioloajan tasan varmasti jokaiselle jo lapsia hoitoon ottaessani. Sehän ei ole minun asiani, eikä minun ongelmani, jos lapsi tuodaan hoitoon vasta ruoka-aikaan. Hoitopaikkaan voi tuoda kuudesta asti aamulla, jos lystää.

Sisko on aamu-uninen, samoin serkkupoika, he nukkuvat mikäli mahdollista ainakin yhdeksään, toisinaan jopa kymmeneen. Lapsi tuodaan siis hoitoon sen jälkeen. Siskon työrytmi mahdollistaa tämän joten ok. Jos haluavat että poika on hoidossa vaikkapa yhdeksän tuntia niin siitä vaan, mutta ei sitä yhdeksää tuntia lähdetä siitä puoli yhdestätoista laskemaan. Veivataan sitten se oma herätyskello soimaan sen mukaan, että voidaan tuoda lapsi seitsemältä aamulla.

Miten olenkin näin kärtty tänään. Väsymys ja jomotus lienee suurimmat syyt. Jomottaa jalkoja, jomottaa sääriä ja häpyluihin koskee liikkuminen. Vähemmästäkin sitä ihminen kärtyksi muuttuu. Kai, luulisin ainakin. Onneksi ruoka on kohta valmista, saan ruokittua tuon sakin, sitten onkin pakko rikkoa sääntöjä ja roudata pyykkikoppa kerrosta ylemmäs. Mies kun ei koko aikaa silti kotona ole, lähti pakoon kinastelevia lapsia salille. Sen sille kyllä mielelläni suonkin, viimeinen lomaviikko pyörähti käyntiin. Ja niin, hulluna se minua pitää, kun en ole vain ottanut ja hakenut sitä saikkua. En ole edes uskaltanut sanoa sille, että sitä on tarjottu, muuten se repisi peliverkkarinsa.

Tämä päivä ja sitten kolme... Perkele. Puren vaikka sitten hammasta sen aikaa.