Mutta mieli matala. Eikä oikein hajuakaan miksi. Loppu viimeksi, eilinen meni ihan mukavasti. Ja sitten kuitenkaan ei. Kaipa se on juuri tämä, kun olet ajatellut viettäväsi päivän jollain tietyllä tavalla, ja sitten se ei onnistukaan. Tai ehkä se olisi onnistunut jos olisin vain tylysti sanonut muille, että hus, kadotkaa, menkää koteihinne. Mutta en yksinkertaisesti raaskinut, viitsinyt ja oikein kehdannutkaan.

Niin. Oma haaveeni oli rauhallinen ja hiljainen päivä omalla sakilla. Siis sikäli hiljainen kuin omien penskojen ja isompien kavereiden kanssa on mahdollista. Onnistuiko se? No ei tietenkään. Aamupäivä vielä meni suunnitelmani mukaan, mutta iltapäivällä piha oli ihmisiä täynnä. Miehen sisko omien tenaviensa kanssa ja miehen toinen sisko, tämä jonka aina vain pummiksi koen, lapsineen vietti vauhdikasta ulkoilupäivää meidän pihassamme. Luojalle kiitos tästä raskaudesta, sain hyvän syyn ja vieläpä uskottavan, miksi en jaksanut oleilla ulkona iltapäivällä. Veto pois, täysin.

Miehen serkkukin ilmestyi tyttönsä kanssa paikalle, ja sanotaanko nyt niin, että nuo tässä olisikin mennyt. Kas kun tyttö ja eskari tulevat kitkattomasti keskenään toimeen, joka sitten taas puolestaan tietysti aiheutti kitkaa koska paikalla oli myös pari vuotta nuorempia serkkuja. Luonnollisestikaan kaikki meidän pihan säännöt ei ole muun joukon tiedossa. Yksi ehdottomia sääntöjä koskee leikkimökkiä joka on eskarille syntymäpäivälahjaksi rakennettu pari vuotta sitten.

Tämä ehdoton sääntö määrää että poikapuoleiset eivät ole millään tavalla oikeutettuja menemään leikkimökkiin. Syykin on selvä, tuhoa tulee kun riehuvat alle kouluikäiset pojat kantavat mökkiin kiviä, keppejä, vettä, runnovat ovea, kaatavat ohimennessään huonekaluja jne. Joten leikkimökin suhteen on annettu aikaa sitten ehdoton määräys, koska se on eskarin, ja ei todellakaan ole tarkoitettu riehumiseen, sinne ei ole asiaa. Toisaalta taas sääntö myös sanoo, että kaikki tyttöpuoleiset sinne on huolittava.

Luonnollisestikin miehen siskolla on kaksi tyttöä, toinen pikku pojan kanssa samaa ikää, toinen pari vuotta nuorempi. Toisella siskolla taas on pikku pojan ikäinen poika. Lisäksi pihassa heilui naapurin poika, tämäkin pikku pojan ikää. Minä istuin sisällä katsomassa USA-Saksa matsia kun eskari kolise kiukkuisena ovesta sisään. Leikkimökissä on väkeä. Eikä hän saa käskeä niitä pois. Miehen sisko oli luonnollisestikin sitä mieltä, että jos talon pihassa on leikkimökki on se tarkoitettu kaikille lapsille leikkipaikaksi. Voi kun olisin ollut pirteämpi siinä vaiheessa, olisin mennyt ja ärähtänyt koko sakille, onneksi mies purjehti ovesta sisään ja pelasti tilanteen.

Mökki on eskarin. Sinne ei ole asiaa yhdelläkään pojalla. Piste. Laki ja määräys josta ei poiketa. Kumma juttu, miehen siskot tuppaavat aina hiljenemään siinä vaiheessa kun mies sanoo jonkin ehdottomuuden, niin nytkin. Selvä. Omituiselta vaan kuulosti... Jep, en epäile, mutta tämä on taaaaas yksi näitä juttuja joissa on monta monessa. Jos poikkeustapauksissa, joksi ei minusta voi lukea sitä että ihmiset joukolla kokoontuvat meille kutsumatta, annetaan oikeus kaikkien riehua leikkimökissä, miten se on selitettävissä pikku pojalle jolta huvi on niin kielletty että tämä ei vahingossakaan mökkiin mene tätä nykyä ellei joku tee niin edellä?

Joka tapauksessa, eilinen meni siis plörinäksi. En minä vaan jaksa tällä hetkellä niitä vähiä aikoja, jolloin minun ei tarvitse kuunnella omien ja hoitolasten kiistelyä milloin mistäkin, käyttää kuuntelemalla vielä isomman lapsilauman nahistelua milloin mistäkin. Joten minä vietin iltapäivän aina saunaan asti sisällä. Puoli unessa peliä tuijottaen. Onneksi tänään tulee Suomen peli, eli meidän ulko-ovemme pamahtaa lukkoon iltapäivällä.