Hain pojat illalla mummolta. Tai siis isältään mutta mummolta. Mummo vaikutti suorastaan helpottuneelta, kun joukkoja kokosin autoon. Tuli hieman sellainen kaihoisa olokin, kiitos vain ex-anoppi. Minulla on aina ollut hyvät välit tämän kanssa. Läheisetkin, ennen sitä eroa. Minulle ex-anoppi on aina SE anoppi. Ihan erilailla kuin miehen äiti.

Ex-anoppi tuli ulos heti kun ajoin pihaan, siveli mahaa ja nauroi, "voi sua, miten sä sitä raamattua tulkitset". Ihana ihminen aina vaan, miksi se siitä muuttuu, vaikkakaan kovin moni ei siitä pidä. Johtunee ujoudesta, eli moni mieltää tämän kovin ylpeäksi ihmiseksi. Ujous vaikuttaa ex-anoppiin niin, ettei tämä pahemmin puhu muiden aikana. Minulle tuo on kyllä tekstiä suoltanut sitten muidenkin edestä.

Niin ja ne joukot. Joukot kertoili autossa kuulumisia. Olipa luojan lykky että ne kotiin hain. No joo, kohta 13 nyt ehkä menee vielä tuollaikin, edes jollain tavalla mutta 10v ei. Iskä oli lähtenyt joka aamu töihin puoli seiskan kanttiin. Jättänyt pojille rahaa että saavat haettua ruokaa kaupalta, mennyt suoraan töistä tontilleen ja palaillut kymmenen kanttiin illalla. Pojat olivat saaneet siis tehdä päivän ajana mitä huvitti.

Kakkonen selitti kuinka he lähtivät aina aamulla milloin kenellekin kaverille, pyörivät sitten missä sattui koko päivän, ja niin, olipa eräänä iltana sitten iskä ollut tontilla aina yhteentoista asti ja kolmonen viettänyt illan yksin iskää odotellen. Kakkonen oli tuolloin päättänyt "ilahduttaa" mummuaan yökyläilyllä. Voi kun olisin tuon tiennyt, että nuo oman onnensa nojassa siellä, olisin hakenut kotiin jo paljon aiemmin.

Ja koska iskällä on nyt saanut elää paljon vapaammin, niin tottahan sinne ollaan menossa ensi viikolla uudestaan. Tai niin nuo luulevat. Totuus voikin olla sitten toinen, voin olla ylisuojeleva ja vaikka mitä jos niin halutaan ajatella, mutta ei lasten kuulu olla keskenään 16-18 tuntia. Ehei! Särkänniemeen passitan heidät tällä viikolla ja ensi viikolla kehitetään lisäkuvioita.

Että näin tällä kertaa.