Vanha sananlasku. Olisiko lukema nyt täynnä? Kolme vastoinkäymistä, ikävää tapahtumaa on nyt koettuna viimeisen puolen vuoden ajalta, olisiko se tässä nyt? Voisiko odotuslinjan nyt lopettaa? Paitsi että odotuslinja tuntuu edelleen olevan päällä, mutta onko se itse kehitettyä odottelua? Hassuja kysymyksiä joihin vastaus tulee sitten joskus jos on tullakseen.

Niin, ne kolme vastoinkäymistä. Ensin jouduin luopumaan koiruudesta. Sen jälkeen ihana asia tapahtui, vaikkakaan ei oikeaan aikaan eli luen sen vastoinkäymisten listaan, vauva tuli vaikka ei vielä silloin pitänyt. Ja nyt. Meidän kahden perheen, neljän aikuisen yhteisömme on poissa. Kommuunielämää ei ole enää luvassa kesäisin, ei yhteisiä reissuja siinä muodossa kuin siihen on totuttu, ei vierailuja puolin ja toisin nelikon muodossa. Yksi on joukosta poissa, ja mahdollisuus siihen, että jossain kohtaa se yksi korvautuu jollain muulla, joka ei sittenkään korvaa sitä puuttuvaa lenkkiä, on enemmän kuin mahdollista sitten joskus.

Onneksi sitten joskus, tuskin lähiaikoina, minä siinä kuin mieskin, tarvitsemme aikaa tämän tosiasian sulatteluun, ja vielä enemmän sitä varmasti tarvitsee se nelikon toinen puolisko eli kaksi muuta nelikon jäsentä. Miehen sisko ja tämän mies löivät kantapäät yhteen. Asunto on haussa, mies muuttaa pois. Onhan tämä roikkunut ilmassa pitkään, en väitä, mutta kyllä se silti aina yhtä yllättäen tulee, vaikka kuinka sitä olisi osannut jollain tavalla odottaa. Ei siihen silti halua uskoa, toivoo viimeiseen asti, että toiset saisivat asiansa kuntoon, välinsä reilaan.

Ja nyt se on ihan yhtä totta kuin minun ja exän ero aikoinaan. Voin hyvin ymmärtää sen tyrmistyksen minkä meidän ystävämme kokivat tiedon saatuaan. Se tieto oli varmasti vielä yllättävämpi kuin tämä, koska me emme koskaan antaneet tiedotteita saati puhuneet keskenäisistä väleistämme niin avoimesti kuin miehen sisko on tehnyt minun kanssani. Se tuli varmasti silloin aikanaan kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikille muille. Minä sentään osasin odottaa tätä. Tiesin, että näin voi käydä, että se on jopa enemmän kuin mahdollista.

Mutta silti, koville se ottaa. Niin minulla kuin miehelläkin. Meidän nelikkomme on niin yhteen hitsaantunut, että varmasti tunnemme pitkään itsemme vajavaisiksi kolmistaan, oli se kolmas jäsen sitten miehen sisko tai tämän mies. Kuin jotain puuttuisi. Lohduttavaa kuitenkin, että miehen siskon mies on miehen paras ystävä. Ovat kuin perse ja paita. Vauvan tuleva kummisetä. Kukaan ei halua erota tästä, siis meistä muista, ei appiukko, ei anoppi, ei kukaan suvusta. Toivomme, että kesiä mökillä tulee lisää jolloin joukossa on myös nyt pois muuttaja.

Toinen mikä lohduttaa, on se, että eroajat ei eroa riidassa, ei toraisina, ei toisiaan inhoten tai kartellen. Ystävinä, läheisinä, ihmisinä jotka eivät kuitenkaan voi elää yhdessä. Vauvan ristiäiset on kolmen viikon päästä, sinnekin eroajat tulevat yhdessä, omien lastensa kanssa. Silti. Kuinka monesti se eron toinen puoli, se joka ei ole sukuun kuulunut, on katkaissut kaikki välit entiseen. Tai välit ovat vain vähitellen katkenneet, tapaamiset harvenneet, aika tehnyt tehtävänsä. Toivottavasti aika ei nakerra meitä eroon. Miehelle ja kieltämättä myös minulle, muuttaja on niin kovin läheinen, niin kovin tuttu, niin kovin arvokas ystävä.

Tästä kaikesta huolimatta, tästä tunnemylläkästä jossa itse elän ja missä mies elää, koetamme olla ajattelematta omaa suruamme eroajien edessä, omaa harmitustamme, omaa menetystämme ja olla heille tukena. Heidän elämänsä tässä eniten muuttuu. Heidän arkensa ja juhlansa muuttuu toiseksi. Saanko silti esittää toivomuksen? Näin että he eivät sitä näe, eivätkä kuule. Siinä vaiheessa jos ja kun kumpi tahansa eroajista löytää uuden, sehän luultavimmin on vielä joskus edessä, antakaa ainakin minulle anteeksi se, että mielessäni tulen varmasti vertaamaan moneen kertaan sitä uutta, sitä toimintamallia jota käytätte uuden kanssa siihen mihin meidän nelikossamme olen ehtinyt tottumaan.

Onneksi, luultavasti ja toivottavasti siihen on aikaa, kun joudumme sen asian kanssa tekemisiin, mutta näin ennakolta, hyvissä ajoin, varautuen.