Kuisti. Lattia on pesemättä, samoin ikkunat yhtä sisäruutua lukuunottamatta. Senkin pesin lähinnä siksi, että sain hyllyn nostettua paikoilleen, pirulainen tulee inhottavasti jonkin matkaa ruudun päälle, ja ajattelin että inhottava sitä on lähteä sitten enää takaa pesemään. Seinät on pesty, ylimääräiset romut kiikutettu mikä jätesäkissä odottamaan kaatopaikalle pääsyä vajaan, mikä laatikossa eteiseen odottamaan vierassohvan siirtoa eli menee sitten sinne sohvan alulaatikkoon jatkossa.

Miehen työkalut on järjestetty kaappeihin, kompura skeittasi komeasti skeittilaudalla puuvajalle ja seinästä kiinnikkeistä irronnut johto on nakuteltu kiinni uusilla kiinnikkeillä. Olen ollut siis superhyperreipas ja arvata saattaa, että nyt olen superhypersairas. Ei ole välttämättä järkevintä mahdollista touhua tässä vaiheessa, mutta kuten aiemminkin sanoin, oma apu paras apu, ja tekemättä ei valmista tule. Jos jään apua odottamaan, saattaa tilanne olla hyvin pian se, että kiireellä koetan saada paikkoja kuntoon muutama päivä ennen juhlia. Ei kiitos, sitten iskee varmasti stressin ja vitutuksen ja kaiken mahdollisen.

Huomenna pitäisi aamulla tehdä edes jonkilainen pistokoe vintin puolelle, jos vaikka pikkaisen saisi sitä raivattua. Ja sohvan alulaatikko odottaa edelleen tyhjennystä pikkupojan turhista romuista. Loppuviikon taidan sitten löysäillä. Ja pah! Nyt kun vaihde on saatu silmään, niin pahoin pelkään, että hidastaminen on vaikeaa. Sitä paitsi, jokainenhan tietää tämän lumipalloefektin?

Eli siivoat jonkin kohdan, ja huomaat, että niin, oikeastaan tuokin olisi parempi jos sen tekisi noin, tai jos siihen hankkisi sellaisen tai jos laittaisikin tuon tuonne... Minulle iski lumipalloefekti kesken kuistin siivouksen. Mattoa ei kannata sinne laittaa ennenkuin juuri ennen juhlia, tällä sakilla se ehtii varmasti olemaan pikimusta jo siihen mennessä jos kauan siellä ehtii olemaan, mutta silti... Taidan hakea sinne kurastopparimattoa ison palan. Vain perälle eli pöydän ja sohvan alle laitan tavallisen maton.

Ja ne verhot. Niin. Verhotankoja pitää hakea. Ja sitten ne ikkunalaudat, kuistilla kun on ihanat vanhanaikaiset ikkunasyvennykset joihin saa heittämällä sopimaan kukkasia, joten pitäisikö niihin hakea jotkut ruukkukukat? Ja niin, se pöytä, hyvähän siinäkin olisi joku kaunis juttu olla. Ja entäs sitten se hylly, nyt kun se ei enää ole miehen työkalujen valtaama, siihenhän voisi ripotella vähän jotain hauskaa ajankulua, kuten lehtiä tai vastaavia ja tietysti jotain muuta.

Huomaatteko? Lumipalloefekti. Mahtaako koko kuistista valmista tullakaan, kun koko ajan putkahtaa uusia ajatuksia päähän. Onneksi jonkinlaista aivotoimintaa on vielä havaittavissa, omassa päässäni siis, kävin kesken hommia makailemassa tunnin puolitoista. Siihen malliin alkoi supistuksia tulla, että oli pakko. Toivo ei ole siis vielä täysin menetetty. Toisaalta harmitti kyllä suunnattomasti ottaa lepohetki, hommat oli niin hyvin vauhdissa ja johan minä jouduin aamupäivälläkin ne keskeyttämään, kiitos suvun joka tarvitsi sairaskuljetusta.

Ovelana äitinä nakitin murkun siksi aikaa pesemään seiniä karhealla sienellä. Hähää. Muuten, murkku on nyt pöllyytetty. Pinsetit ovat ilmestyneet paikoilleen, paristot tosin ei, eli puoli voittoa? Pöllyytetty sikäli, että pidin vakavan puhuttelun tämän saamattomuudesta ja oma-aloitteisuuden puutteesta. Kaipa se ainakin hetken pysyy päässä, astiat laittoi sentään koneeseen sen jälkeen pyytämättä keittiössä käydessään. Ja tiedättekö mikä on huomenna edessä?

Huomenna on edessä, aivan takuuvarmasti, anopin ihmettely, päivittely, huokailu ja miksi sää nyt sitä menit siivoamaan-kysely. Siis takuuvarmasti siinä tapauksessa jos tuo ehtii huomenna "auttamaan". Jota tosin jostain kumman syystä epäilen vahvasti. Hyi minua!