Mistä tämäkin nyt mieleen tuli, varmaan tuosta eskarin leirille menosta. Eskari menee siis leirille, jolla on aamusta iltaan, tulee tosin öiksi kotiin nukkumaan. Nyt se istuu tuossa kiukkuna kun kello käy liian hitaasti ja olisi jo lähdössä liikkeelle kovaa kyytiä. Hassu kakara.

Siitä se varmaan mieleen tulikin, anoppi. Minulla on ollut koko ajan anopin kanssa hieman ristiriitaiset välit, toisaalta ihan hyvät, toisaalta ei. En jaksa niitä nyt alkaa sen kummemmin setvimään, mutta kuitenkin. Ja tuo kun eskari on tosiaan tämän viikon aina perjantaihin asti leirillä, sai jostain mieleeni tulemaan yhtäkkiä sen, että anoppi itse suunnitteli lomansa alkaessa että ottaa eskaria kanssaan mökille. Ottavat pyörät mukaan, voivat sitten päivisin liikkua keskenään. Kun olisi niin kiva viettää eskarin kanssa välillä aikaa, muiden serkkujenhan kanssa tuo sitä viettää viikottain.

Huomautettakoon tässä vaiheessa, että näitä meidän lapsia tuo tapaa ehkä kerran kaksi kuussa, jos aina silloinkaan. Välillä saattaa mennä parikin kuukautta tapaamatta. Ja välimatkaahan on parisataa metriä... No siis, kuitenkin. Tajusin eskarin reppua pakatessa että tämä on anopin viimeinen lomaviikko. Eli sitä yhdessä vietettyä aikaa ei tullut taaskaan. Kuten ei viime kesänäkään. Eikä edellisenä. Kiukuttaa. Harmittaa.

Ei minua se kiukuta sen takia, että haluaisin eskarin saada pois kotoa, ei suinkaan, siitä ei ole minulle mitään iloa että ei ole kotona, eikä vaivaa kun on kotona. Mutta eskarin puolesta kiukuttaa. Se kun on ollut mummun tyttö. Silloin pienempänä. Ja tätä nykyä mummulta ei riitä sille edes muruja. Pikkupojallehan niitä ei olekaan riittänyt koskaan, ei muruja sen enempää kuin hippusiakaan.

Kolme, vai onko peräti jo neljä kesää mennyt niin, että heti kun lomat alkaa, alkaa myös eskarin puheet siitä, kuinka mummu on luvannut viedä tämän Puuhamaahan. Sitä kesää ei ole vieläkään tullut. Monta kertaa kesässä eskari kysyy minulta siitä, koska menevät. Ja aina vastaan samoin, sitten kun mummulla on vapaata, tai lomaa, tai kun mummu ehtii. Minua inhottaa. Inhottaa joka kerta olla mummun kätyrinä, suojakilpenä.

Harmittaa ja kiukuttaa sekin, että en itse nyt pysty paljoja noita lapsia kuljettelemaan mihinkään. Mieli tekisi viedä niitä, vaikka sitten sinne Puuhamaahan tai ainakin Särkänniemeen.

Voi miksi mummun pitää olla tuollainen. Oikeastaan ei edes kiukuta enää, kun tämän tähän purin. Surettaa lähinnä. Se aika, kun eskari mummun kanssa haluaisi liikkua, se kuluu koko ajan, enää ei ole kovinkaan montaa vuotta kun se toivoo mummun hakevan. Voi kökkö.