Vai palaanko, nähtäväksi jää. Ruoka on syöty kerhon jälkeen, maidot juotu ja naamat putsattu. Äänet jotka kantautuvat kerrosta ylempää kielivät siitä, että edelleenkään kolme suunnilleen saman ikäistä tyttölasta ei sovi samaan joukkoon, ei etenkään jos kaksi näistä on sisaruksia. Jalkojen juuressa puolestaan käy kolina ja räminä, serkukset, suunnilleen samanikäiset pojat ajavat romurallia pikkuautoilla. Tunti vain, ja joukkoja vahvista pari poikalasta lisää, siitä kotva niin kotiin palaa myös mies ja teini.

Ette kukaan arvaakaan kuinka mukavalta tuntuu muutaman melun täyteisen tunnin jälkeen kunhan kellon viisarit siirtyvät neljään. Silloin haetaan siskokset kotiin, siskonpoika noudetaankin tänään superaikaisin eli jo ennen kolmea. Jos yksin ollessa kaipaakin sitä ääntä ympärille, niin pakko se on silti myöntää, päivä tai edes muutama tunti täydellä alle kouluikäismiehityksellä saa arvostamaan illan hiljaisuutta vaikka ei tuokaan äänetöntä ole.

Tiistai ja torstai on eskarityttöjen mieleen. Silloin iltapäivä on täysin heidän kahden aikaa, joukossa ei ole yhtäkään sisarusta tai serkusta. Muistan itsekin kuinka inhottavaa oli, jos äiti käski ottamaan pikkusiskonkin touhuihin mukaan, etenkin silloin jos itsellä sattui olemaan kaveri. Ja nämä siskokset. Niin, meillä oli sentään seitsemän vuotta ikäeroa eli siskon sai tekemään jotain mihin keskittyi niin ettei tuottanut häiriötä, mutta näilläpä sisaruksilla ei olekaan ikäeroa kuin reilu vuosi. Ja se on tosi hankala ikäero eskari-ikäisten silmissä, näköjään.

Sisko, isompi siis, ei haluaisi pikkusiskoaan leikkeihin, etenkään kun on itse "parhaat ystävät" tytön 6v kanssa. Pikkusisko taas haluaisi olla se joka määrää mitä leikitään. Se joka hallitsee. Hyvänä esimerkkinä kerrottakoon barbi-leikki. Eskarit leikkivät barbeilla ja koska käsky on käynyt ja se kerholainen, 5v on myös otettava leikkiin antavat tämänkin sitten siinä säätää. Hetki vain, ja tyttö 5v haluaakin että väritellään koska häntä ei juuri nyt huvita leikkiä barbeilla. Eskarit ei tahdo keskeyttää hyvää barbi-leikkiä joten tyttö 5v tulee sanomaan hoitotädille että toiset ei suostu leikkimään sen kanssa. Hoitotäti on sattunut kuulemaan koko jutun pyykkejä laittaessaan ja kehottaa tyttöä 5v leikkimään samaa kun muut. Mutta ei, ei nyt, nyt en tahdo.

Eipä aikaakaan kun myös eskarit kyllästyvät barbeihin. Väritellään, on yhteinen päätös. Hetkinen vain, ja tyttö 5v päättääkin että haluaa sitten kuitenkin leikkiä niillä barbeilla. Ja sama kuvio toistuu kun aiemmin, hoitotädille kertomaan, ja koska hoitotäti tajuaa koko jutun logiikan ja kuvion eli sen että neiti 5v tuntee vain vastustamatonta halua hallita, hoitotäti osoittautuu vähintään yhtä inhottavaksi ja ilkeäksi kuin eskarit eli sanoo, että sähän just tahdoit väritellä etkä leikkiä niillä barbeilla. Tästähän neiti 5v suuttuu loppupäiväksi, paitsi hoitotädille myös eskareille. Eli asettuu makaamaan värityskirjojen viereen ja laulaa lauluja joiden tietää suunnattomasti ärsyttävän siskoaan.

Mukavaa eikö? Näinhän tytöt toimii. Pienestä pitäen. Hajoita ja hallitse-systeemi jyrää jo tuossa iässä. Sen huomaa hyvin aamupäivinä jolloin miesvahvuutena on tyttö 5v ja serkkupojat 4v. Tyttö 5v osallistuu ilomielin autoleikkeihin. Periaatteella, ne laitetaan tänne ja tällä tavalla parkkiin. Minä otan tämän hienon auton, sinä tuon melkein yhtä hienon ja kappas, sinun autossasi ei olekaan renkaita. Koska serkkupoikaa alkaa luonnollisestikin tämä kismittämään, hän suuttuu kahdelle muulle ja hakee juuri sen auton minkä haluaa autokopasta. Ja mitä tekeekään tyttö 5v? Sipisee pojan 4v korvaan ettei leikitä ton kanssa...

Aamupäivä lietsotaan siis riitaa kahden pojan välille ja kun eskarit tulee, tyttö 5v katoaa nopeasti näiden mukana ylös. Ja jättää jälkeensä riitaantuneet serkkupojat. Joista toinen lyö vähän väliä kädet korville ja huutaa, en kuuntele, en kuuntele, en kuuntele. Miksihän ihmeessä minä niin odotankaan sitä äitiyslomaa?