Taisi jäädä eilisestä illasta päälle. Kamalan masentunut ja tylsistynyt ja kyllästynyt. Tympii ja korpeaa. Voisi ihan oikeasti hautautua peiton alle ja olla siellä muutaman päivän. Mielialat heittelee hassun hauskasti. Voiko kaikkea laittaa hormonien piikkiin? Ei kai sentään. Tää on nyt tätä. Tuntuu, että kaikilla on jotain kivaa mitä ne touhuaa, itse katselee vaan vierestä. Toimettomuus saattaa olla hyvinkin osasyy tähän olotilaan. Kun ei uskalla oikein mitään tehdä.

Tai olisihan sitä tekemistä. Sellaistakin jota uskaltaa tehdä. Iso kopallinen pyykkiä odottaa selän takana viikkailua ja kaappeihin viemistä. Uutta pyykkiä voisi koneeseen työntää. Mutta kun ei kiinnosta, huvita saati nappaa. Samaa tylsää hommaa päivästä päivään. Mieskin soitti töistä, kysyi mitä meinaan. Siis minkä suhteen. No pojan, mitä meinaan. Lähdetäänkö sinne synttäreille. Niinkuin minä sen nyt jo tietäisin. Miten se onkin tänään niin idiootti ettei tajua, että minun meinaamiset ei mitenkään vaikuta siihen pääsemmekö me sinne vai emme.

Tajusin puhelun aikana yhden jutun. Hoksasin, kuinka sillä on polte perseessä. Polte biletykseen. Sisko täyttää 18 ja väitän että miehen tekisi mieli juhlia muun sakin kanssa synttäreitä, lähteä kenties baariinkin. Ilman että joutuu miettimään huomista kuntoaan. Tässä sen huomaa, raskaana olevan naisen taipumuksen loukkaantua asioista jotka normaalisti ei vaikuta mitään. Minua loukkasi jo koko ajatuskin. Että sen arvojärjestys on eri kuin itseni, ennemmin se bilettäisi kuin odottaisi vauvaa. Ja kaikista tyhmintä koko jutussa on se, että voi hyvä isä sentään, eihän se mies raskaana edes ole. Tiedän ja silti vituttaa.

Pimeitä ajatuksia taas. Jälleen ja kerran. Voisi olla viisainta viettää muutama tunti ajattelematta.