Tai ei niinkään exän kanssa, mutta jollain tapaahan tämä siihen liittyy. Kolmonen lähti exälle heti kun loma alkoi. Ilmoitti palaavansa viikon päästä. Kakkonen lähti myös isälleen heti mökiltä kotiuduttuaan eli keskiviikkoiltana. Palaan ensi viikolla. Onhan meillä tietysti paperilla sovittuna sen verran tapaamisista että joka toinen viikonloppu ollaan isällä, mutta emme me sitä paperia niinkään ole seurailleet. Ehei, lapset ovat isompina saaneet jo itse päättää koska isällään ovat, mikäli vain kaikkien aikatauluihin on käynyt.

Nyt kun kakkonen on menossa yläasteelle ja kolmonenkin täyttää kohta 11, he ovat luonnollisestikin olleet oikeutettuja päättämään jo itse tapaamisistaan. Keväällä olivat isällään vähemmän, nyt kesää kohti tahti taas kiihtyy. Teini puolestaan ei isällään juurikaan käy, ehkä kerran parissa kuussa. Ymmärrettävää, 15v tytön tärkein paikka maailmassa on oma huone ja omat kaverit vie kirkkaasti voiton vanhemmista. Olen se minäkin joskus ollut 15 ja käynyt isälläni miten sattuu.

Tässähän nyt ei vielä mitään ongelmaa ole, ei tosiaankaan. Ongelmia ilmeni vasta eilen kun vihdoinkin sain toisen pojista puhelimella kiinni. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta eihän ne ole joutaneet vastailemaan. Exälle taas en ole viitsinyt soittaa, kun tiedän sen olevan töissä päivät ja tontillaan illat. Tosin jäin siihen käsitykseen että pojat kulkevat tontilla mukana, ja työpäivän ajan nämä ovat pääsääntöisesti mummun kontolla.

Mummu asuu parin kilometrin päässä isästä. Samoin kuin serkut. Minulle annettiin kuva, jossa suku hoitelee. Eilen sain siis kakkosen puhelimen päähän ja luonnollisestikin kysyin, koska ovat kotiutumassa. Heinäkuussa. Anteeksi mitä? Heinäkuussa, ennen leiriä. "Mä saan kyllä olla isällä jos tahdon". Mitä siihen kuuluu äidin sanoa? Et saa? Ja vitut? No johan on markkinat? En siis sanonut oikein mitään. Kolmonen ei ollut ulottuvilla, joten kolmosta en saanut puhelimeen, mutta kakkonen lupasi soittaa kunhan on mummun pihassa kolmosen lähistöllä.

Kolmonen oli nauttinut viikosta yli kaiken. Kivaa oli ollut, joka päivä käynyt uimassa, touhunnut sitä tätä. Ja vastaus sama kuin veljellään, heinäkuussa, ennen leiriä. Miten ihmeessä äidin varoituskellot alkoivatkaan soimaan? Tajusin onneksi pyytää kakkosen vielä puhelimeen ja kyselin mitä ovat touhunneet, missä olleet päivät kun isä töissä, mitä syöneet.

Ja tässäpä selvitys. He ovat touhunneet mitä huvittaa. Käyneet kavereilla, uimassa ja siellä täällä. Ei, mummu ei ole vahtinut heitä sen kummemmin, he ovat saaneet isältä aamulla rahaa millä hakevat ruokaa eli maksalaatikkoa, ranskalaisia, pizzaa ym lämmitettävää. Ehei, heillä ei ole ollut kotiintuloaikoja, saati mitään muitakaan sääntöjä. Ilmanko kotiin ei halutakaan.

Ilmoitin kakkoselle (paskamainen äiti kun olen) että alkuviikosta on syytä kotiutua. Nyt olen jäänyt miettimään, pitääkö minun hakea nuo puoliväkisin? Ei tuon ikäiset pojat ole vielä kypsiä viettämään aamukuudesta iltayhdeksään keskenään aikaa ilman että joku katsoo perään. Ehei. Hauskinta kaikessa on luonnollisestikin se, että tiedän varmaksi saavani exän niskaani "ylivarovaisena", "naurettavana" ja vaikka minä akkana.

Kolmonen ei vedonnut samoihin juttuihin kuin kakkonen, ei tietenkään. Mutta kakkonen, se on kepulikeinojen kunkku. "En tule ollenkaan kotiin, jos et anna rahaa siihen ja tuohon"... Kuules nyt kakara, ainoa mihin äiti antaa rahaa on raippaan jos ei asenne muutu. Teki siis mieli sanoa, en sanonut kuin antavani rahaa tasan siihen, että pääsevät linja-autolla tai junalla tampereelle kerran viikkoon käyttämään Särkänniemen kausikorttejaan.

"No en mä sit tuu kotiin, jos et sä maksa useammin sinne menoa"... Tiedättekö kuinka paljon äitiä pistää vituttamaan tämä kakkosen tyyli "maksa niin tykkään susta"-tyyli? On muuten isänsä suvun peruja, jos jossain ollaan rahan ja materian perään niin siellä. Eli huomenna pojat saavat luvan hilata takapuolensa tänne päähän, ilman että maksan siitä. Minua saa vaikka vihata jos tahtoo, mutta sen verran hyvin tunnen omat lapseni, että tiedän kuinka kolmonen tuntee olonsa jollain tavalla turvattomaksi kun ei varsinaista vastuunkantajaa ole siellä, vaikka ei tietenkään sitä myönnä etenkään veljensä kuullen, ja tiedän senkin, mitä kaikkia kepulijuttuja kakkonen saattaa tehdä jos sille antaa liikaa löysiä.

Olenko huono äiti? No en, mutta vittumainen kyllä.