Ei toimi, ei. Akka menee epäkuntoon lämpömittarin kivutessa ylöspäin. Ei toimi ei, elimistö ei kestä kuumaa nyt. Kellari käy kummasti houkuttamaan oleskelupaikkana. Hauskaa. Ja pari tuntia niin johan se alkaa... Serkkupoika tulee samaa matkaa pikkupojan kanssa aamukerhosta. Helvetti revennee siis. Säälin jo valmiiksi itseäni, serkkupojasta puhumattakaan. Mutta minkäs teet, en minä pysty pihalla sen touhuja näillä helteillä seuraamaan.

Sanoin sen ihan suoraan eilen siskollekin. Hoitolaatu kärsii todella paljon näistä helteistä yhdistettynä tähän ulkoiseen olomuotoon. Ei voi mitään. Sisko ei oikein ottanut ymmärtääkseen, tuumi että siinähän se poika menee pihassa omien pienten kanssa samalla, eihän siellä minua tarvita. Ai ei vai... No karkaileeko se sitten pihasta? Vähemmän tätä nykyä mutta...

Sisko hyvä, ymmärrä yksi asia. Se, että minä olen pihaan istuttanut pensaita, kukkia, rakennellut sitä ja tätä, ilmoittanut mitä saa tehdä ja mitä ei saa, on sinulle yhdentekevää, mutta minulle ei. En minä ajatellut uusia kaikkia istutuksiani tämän kesän lopuksi. En todellakaan. En minä istuttanut pensaita pihaan sitä varten, että yksi lapsista saa järjestelmällisesti repiä pensaista oksia, hyppiä matalien pensaiden keskelle seisomaan niin että oksat katkeaa saati kukkapenkkejä rakennellut sitä varten, että hän voi niissä käydä hyppimässä. En todellakaan.

Ei pikkupojalle ole hankittu pihaleluja sitä varten, että ne heitellään kävelytielle tai autotielle naapurin pihasta puhumattakaan, ei sen enempää kuin sitäkään varten että yhdelle on rikottavaa pihassa. Yritä nyt sisko ymmärtää tämä asia. Mutta sisko ei ymmärrä. Kun ei niin ei. Suurin syy lienee siinä, että sisko itse ei pihaa laittele sen enempää kuin sitä ruokaakaan, paitsi tätä nykyä pojalleen, ei se vaan tunnu ymmärtävän miksi minä näen sen vaivan.

Hullua, onhan meillä omiakin lapsia. Miten ihmeessä minä olen saanut ne ymmärtämään, että kukkapenkit ja pensaat on ehdottomasti kaikkinaisten koskemisten ulkopuolella? Kun en kerran saa yhtä lasta ymmärtämään sitä millään? Omat tenavat voin päästää pihaan, eikä minun tarvitse hetkeäkään pelätä montako oksaa ne repii mistäkin tai montako kukkasta tallovat jalkoihinsa. Ei minun tarvitse niiden jäljiltä pelastaa leluja auto- sen enempää kuin kävelytieltäkään. Siksipä juuri en voi serkkupoikaa pihaan päästääkään ilman että valvon joko itse tai laitan teinin valvomaan tämän toimia.

Teinillä on loma. Minusta olisi väärin laittaa se seisomaan tuntitolkulla pihassa omaan perheeseen kuulumattoman lapsen takia. Todella väärin. Vaan millä tämän kaiken saan siskoni nuppiin? Ilmeisesti en millään. No, hyvä on, jos se kerran siskolle on se ja sama niin teen sitten niinkuin sille sanoin. Serkkupoika viettää nämä hellepäivät minun kanssani sisällä katsellen lastenleffoja ja leikkien pikkuautoilla. Ulos se pääsee siinä vaiheessa kun äitinsä sen hakee kotiin. Minkäs teet...

Tänään on muutenkin sellainen päivä, että sisko ärsyttää ihan ylipaljon. Sanoin ystävällenikin siitä aamulla kun puhelimessa juoruttiin. Että pikkusiskot pitäisi kieltää lailla. Niin, se pikkusisko. Kun se hakee serkkupoikaa hoidosta, se saattaa hyvinkin jäädä itse pyörimään pojan kanssa pariksikin tunniksi tuohon. Ja vahtiiko tuo sinä aikana oman tenavansa? No ei todellakaan. Minun työpäiväni ei siis koskaan lopu, ennenkuin he ovat lähteneet. Voitte vain arvata kuinka se risoo.

Edes eskarin synttäreillä se ei vahtinut tenavaansa. Ehei, minä kävin sille huutelemassa pihalla kun näin ikkunasta sen hyppivän kukkapenkissä. Ja niitä alle 5v pyöri sentään pihassa kaiken kaikkiaan neljä serkkupojan lisäksi. Kuinka moni muu niistä kävi kukkapenkeissä? Arvaatteko? Aivan, ei yksikään. Kuinka montaa niistä minä jouduin vahtimaan? Aivan, en yhtäkään serkkupojan lisäksi. Ymmärtänette, miksi olen todellakin kurkkuani myöten täynnä sekä serkkupoikaa että siskoa...

Päätä särkee, hauska päivä luvassa siis.