Ei oo kivvaa. Ei ei ei alkuunkaan. Eilen hallitsija jätti ottamatta takin ja ulkohousut mukaan hoitoon tullessaan, eikä äitinsä ollut sitten kaiketi ehtinyt aamukiireessä vahtimaan kunnolla että ne on mukana. Eskarilla oli, tottakai, sillä kun on muutenkin tapana tehdä niinkuin sanotaan. Mikäs siinä, onneksi ilma oli sateinen, eli ulos ei ollut mitenkään kovin pakottava tarve lähteä, vaikkakin aamulla sanoin hallitsijalle että mikäli ilma paranee niin tämä ei ulos sisävaatteilla pääse vaikka muut sinne menisikin.

Tänään onkin sitten kerhoilupäivä eli hallitsija ja pikku poika viettävät aamupäivän aamukerhossa ja iltapäivän leikkikerhossa. Ja kuinka ollakaan, hallitsija saapui ilman sukkia hoitoon. Eskarilla tietysti on sukat ja selitys on nyt ollut sen mukainen. Hallitsijaa oltiin aamulla komennettu laittamaan sukat jalkaansa, ei ollut suostunut vaan nostanut rähäkän. Siinä vaiheessa kun äitinsä oli kiireellä laittanut eskarin hiuksia kiinni, hallitsija oli salaa kiikuttanut sukat pyykkikoppaan ja vetänyt kengät jalkaan.

No okei, eihän puuttuvat sukat nyt ole mitenkään erikoisen iso juttu, eihän. Mutta tosiasia on se, että jatkuva oman pään mukaan tekeminen ja asioiden hankaloittaminen on. Olen korviani myöten täynnä sitä, että hallitsija tietää varmasti seuraukset ja puheet mitä jatkuva pullikoiminen aiheuttaa ja silti. Päivästä toiseen, kerta toisensa jälkeen. Olen perin kyllästynyt siihen, että saan olla milloin etsimässä tälle kerhopulloa, milloin lainatumppuja, milloin sitä ja tätä siksi, että äitinsä ei saa tätä kotona kunnolla aisoihin. Rasittavaa ja ärsyttävää.

Tänään kaivetaan siis omalta eskarilta sukkia hallitsijalle. Sille tiellehän nekin jää, kuten kaikki ne rukkaset, lakit ja housutkin tähän asti. Että nyppii.