Appiukko. Täysin sekaisin onnesta, ilosta ja odotuksesta. Se on nyt ottanut tehtäväkseen tarkistaa miniän voinnin, tosin poikansa kautta, pari kertaa viikossa. Miten voi, jaksaako se, eihän sillä ole mitään hätää. Ja nyt se keksi uusimman intoilun aiheen. Vauvan lasketun ajan, joka on tosin vasta syyskuun puolenvälin tietämissä. Mies meni sille fiksuna sanomaan, että niin, pikkupoikahan tuli kolme viikkoa ennen sitä laskettua, että eipä se miniä aio enää rajoitella elämäänsä sitten elokuun lopulla.

Että ei haittaa vaikka sitten jo se vaavi sieltä tulisi. Kun olisi sitten kokolailla se kolme viikkoa silloinkin aikaa. Ja jo repesi riemu. Appiukon syntymäpäivä on silloin loppukuusta. Jos vaikka samalle päivälle. Poikansa kun on samalle päivälle kuin appiukon oma isä, siis miehen pappa. Joten hurraa ja jihuu. Veikkaanpa että miehen puhelin alkaa kuumenemaan elokuun loppupuolella ikäänkuin päivittäin.

Ja jos tämä vaavi on poika, niin sanonpa vaan, että pappa leijuu ilmassa koko syksyn. Ja luultavasti talvenkin. Tai mitä sitä kiertelemään, eihän se ole pikkupojastakaan vielä laskeutunut, ja tämä syntyi sentään liki 5 vuotta sitten. Pappa kun kuuluu todella vanhan kansan ihmisiin tässä sukupuolikysymyksessä. Sikäli vanhan kansan ihmisiin, että nimeä ei voi jatkaa tyttö. Ei vaikka sille jäisi äitinsä kautta sama sukunimi kuin papalla. Kuten miehen siskon tapauksessa, toinen, vanhempi tytöistä on siis samalla sukunimellä kuin me, ja pappa. Se ei silti ole nimenjatkaja.

Ainoa nimenjatkaja on tällä hetkellä tuo pikkupoika. Joka on sikäli hullua, että papalla on kaksi veljeä. Joista toisella ei ole lapsia. Toisella on mutta ei nimenjatkajaa. Eli pappa on kulkenut viisi vuotta rinta rottingilla, nimenjatkaja on hänen poikansa ja tämän poika. Joten tähän kun nyt pojan pukkaan niin hehkutuksesta ei tule loppua. Johan minä sitä suitsutusta olen papalta saanut viisi vuotta osakseni. Kuinka minä osaan miehen kanssa tehdä poikia, ja hän osaa tehdä poikia.

Vaikka hänellä onkin vain tuo mies ainoana poikana. Kaksi muuta on tyttöjä. Mutta nimenjatkaja on siis jo turvattu. Ja tottahan se toinen poika olisi ikäänkuin varmistus siitä että nimi jatkuu. Kun on niin ihana miniäkin. Tätä lausetta pappa muuten käyttää aina pöhnässä. Häntä on siunattu hienoilla lapsilla ja aivan erikoisen ihanalla miniällä. Täydellisellä suorastaan.

Seonnut se on. Täysin. Vanhoilla päivillään. Meitin pappa. Appiukko.