Että miten on, onko se maha inhottanut joka kerta. Ei se kuulemma inhota. Ei vaan tykkää. Ei ole koskaan tykännyt. Ainakin hyvin käy selväksi toisaalta erot ihmisten välillä. Kun on niitä jotka saa kiksit raskaana olevien mahoista ja niitä jotka ei. Voiko yksi ainoa jääkiekkomatsi vaikuttaa niin paljon, että elämä on ollut tasaisempaa ja mukavampaa tällä viikolla. Että sitä yhteistä tekemistäkin on löytynyt.

Ja tänäänkin löytyy... Suomi pelaa kiakkoo telkkarissa nääs. Arvatkaapa vaan, ketkä nauliutuu television ääreen. Minä ehkä... Ja mieskin. Viikonlopuksi se menee tosiaan ylitöihin ja maanantain ja tiistain on vapaalla. Isommista lapsista yksi on menossa viikonlopuksi isälleen, muut jäävät yllättäen kotiin. Muutama vuosi sitten vielä tilanne oli se, että kaikki kolme isompaa oli isällään joka toisen viikonlopun. Tässä sen kasvun huomaa hyvin, ei ne enää omilta kiireiltään isille jouda. Aivan samoin kävi itselleni aikanaan, teini-ikä kun läheni en minäkään isälle joutanut.

Isällä kävin lähinnä hakemassa kymppejä hyvin menneistä kokeista. Aikuisena miettinyt monesti kuinka inhottavaa se on varmasti isästä ollut. Ainoa keino tavata tyttöä antaa rahaa sille. Onneksi isompien isä ei ole lähtenyt siihen. Onneksi ja onneksi mutta onneksi. Silti teinityttö siellä käy aina välillä, kerran kuukauteen olen liki pakottanut sen isälleen viikonlopuksi tai edes yhdeksi yöksi. Vaikka senkin yön se viettää useimmin mummulla. Kuten minäkin silloin teininä tein, jos isälle piti yöksi mennä.

Avioero on varmasti etävanhemmalle kamala paikka. Vaikka minun on pakko myöntää että ehkä aika monta avioliittoa jäisi päätymättä siihen etävanhemmuuteen jos isät tajuaisivat olla isiä jo silloin kun se äiti ja lapsi siinä on. Väkivalta lienee toinen yleinen syy. Mutta tuo isyys on sellainen joka itseäni on jäänyt hämäämään. Siis meidän liittomme loppumisen tiimoilta.

Olen sitä monesti miettinyt näin jälkikäteen, että miksi exä ei silloin ennen eroa viitsinyt tehdä oikeastaan mitään koskaan lastensa kanssa. Senkin ajan kun oli kotona, istui omassa "varastossaan" suunnittelemassa tai miettimässä. Kun ero tuli, lapsista tuli elämää isompi asia. Kiitosta olen siitä monesti antanut. Ja annan. Siitä tavasta kuinka hienosti exä on isyytensä ja lapsensa eron jälkeen hoitanut. Mutta silti, miksi sitä isyyttä ei voinut jo avioliiton aikana harjoittaa?

Vakavia mietteitä. Poistun taas. Palaan kun ehdin.