Niitä olisi tarjolla nyt. Siis ei niitä pieniä vilistäviä kavereita, vaan tollaisia yli puoltoista metrisiä. Kun ei se toimi, niin ei se toimi. No toisaalta, onko ihme, kun äidin on vallannut totaalinen aikaansaamattomuus, ettei sekään toimi, mutta hermoja se silti kysyy. Eilinen pinsettiepisodi on nieleskelty, kilttinä ja rauhaa rakastavana (ja pah) äitinä sanoin kauniisti pinseteistä kun murkku suvaitsi nousta. Että josko vaikka niinkun pikkuhiljaa sinne huoneeseesi ja ne pinsetit tänne ja silleen ja niitä paristojakin sitten samalla...

Tiedättekö, ei ole näkynyt. Siis pinsettejä sen enempää kuin paristojakaan. Olen toiminut nyt koko kesän eräänlaisena puskurina miehen ja murkun välillä. Eli sovitellut ja pehmennellyt juttuja. Suorastaan kusettanut miestä kuvittelemaan että murkku reippailee kotona enemmän kuin totuus on. Väärinhän sekin on, en väitä, mutta kun jotenkin minulla on tuo riitelymitta täynnä, en ole yksinkertaisesti jaksanut kuunnella minkäänlaista ylimääräistä torailua näiden välillä, sen enempää kuin katsella sitten loukkaantunutta murkkuakaan.

Murkku jäi ilman kesätöitä. Kun ei se nyt vaan hakenut monista kehotuksista huolimatta niitä tosissaan, leijui nuoruuden rakastuneessa olotilassa kun olisi pitänyt toimia. Se aiheutti närää ihan alkujaan, enkä ihmettele, itse siinä missä mieskin, olemme tuossa iässä kesällä olleet muutaman viikon töissä harjoittelemassa niitä työelämätaitoja aikuisuutta varten. Murkku ilmoittautui sitten nuorten työpalveluun, sitä kautta on koko kesänä ollut kaksi työkeikkaa. Aika onneton määrä, olen jo alkanut epäilemään, että tuo on jättänyt ottamatta töitä vastaan koska keikkoja ei ole enempää tullut tai ainakin niin tuo on antanut ymmärtää.

Lapsenpiikana se on ollut neljästi, kaksi kertaa tutuilla ja kaksi kertaa siskolla. Muun kesän se onkin sitten leijunut ympäriinsä, tosin ei mitenkään rajulla tyylillä vaan kotona, kavereilla, poikaystävällä, uimassa ja vastaavaa. Kakkonen ja kolmonen on kokolailla hoitanut nyt miehen töihin palattua iltasiivoukset, eli vuoroin imuroineet alakerran, täytelleet astianpesukonetta, kiikuttaneet pyykkejä ja keräilleet tavaroita paikoilleen. Murkku on leijunut.

Nyt kakkonen ja kolmonen on leirillä. Eli murkun pitäisi toimia. Hiljaista on. Minä imuroin perjantaina supistelunkin uhalla, siivosin keittiön, keräsin tavarat paikoilleen, ja tottahan se kostautui supistuksina ja repimisinä, mies imuroi lauantaina ja siivoili, eilen murkku leijui poikaystävänsä lumoissa eli pinsetit, paristot ja siivous unohtui täysin. Päivällinen muistutus pinseteistä ja paristoistakin siis unohtui, ja illalla mies sitten kysyikin jo murkulta onko tämän muisti kadonnut.

Onneksi mies oli leppoisalla päällä, muuten täällä olisi ollut loukkaantunut murkku ja kovaääninen huutokuoro, nyt sitä ei näkynyt. Loppulausumaksi mies vielä esitti murkulle, kuinka äiti on pyytänyt tekemään jotain ja onko tämä tehnyt? Oho, mä unohdin, kuului vastaus. Olisiko sitten syytä tehdä, kysyi mies päälle, vastaus oli jokaisen leijuvan murkun vakio eli juu, juu. Mä teen.

Ajankohta nyt jäi vain auki. Edelleenkään niitä pinsettejä saati paristoja ei ole ilmestynyt, edelleenkään en ole murkun nähnyt käyvän keittiössä kuin ruoanhaussa tai kahvinnoudossa. Ja koska vähitellen oma mitta alkaa täyttyä olenkin nyt päätynyt seuraavaan ratkaisuun. Minä en toimi enää minkäänlaisena puskurina. Huutakoot, rähiskööt ja riidelkööt keskenään jos niikseen on. Minut murkku ainakin sai suututettua joten tänään meillä on luvassa riitaisa päivä.