Mikähän siinäkin on, että ihmiset tuntuvat, tai no eräs ihminen, kuvittelevan, että jos olen ilman lapsia kotona, minulla on tylsää ja kaipaan seuraa tänne istumaan? Se rasittava ihminen, se jota-pummiksikin-voi-kutsua, soitti illansuussa ja tilasi kahvia vartin päästä. Niin tota, no joo, ei mulla tässä mitään erikoista... Mikä hitto siinäkin on, että kohteliaisuus on juurtunut niin syvään etten kerta kaikkiaan kehdannut sanoa että ei tipu ei lirise.

Polkaisi sitten pyörällä pihaan, istahti alas ja selitti ja selvitti omia juttujaan. Ärsytys, ärsytys ja ärsytys. Tilanteen pelasti, tai ainakin sinne päin, siskoni, joka oli jostain saanut päähänsä että tulee poikkeamaan. Siskon poikkeilut on sikäli mielenkiintoisia, että ne ei koskaan kestä alle tuntia, harvoin edes alle kahta tuntia, normaali pikainen piipahdus on kolmen tunnin luokkaa. Siskon huippupuoli taas on se, että tuo ei osaa olla hiljaa vaikka sille maksaisi. Se on kuin papupata, loppua ei puheessa näy. Onkohan se hiljaa edes yöllä...

No siis, siinä sitten istuttiin liki kolme tuntia pihassa. Sisko puhui kuin Runeberg, pulinaa, pölinää, kaiken maailman juttuja. Selvityksiä kavereistaan, töistään ja vaikka mistä. Siskon hyviin puoliin luettakoon vielä se, että tämä ei siedä alkuunkaan tätä toista tyyppiä, tai siis sietää, mutta ei pidä. Eli ei näytä, ettei pidä mutta jotenkin siskon aikana tämä toinen tyyppi hiljenee aina täysin. Miellyttävä kolmetuntinen siis, sisko puhui, yksi oli hiljaa ja siirtyili tuolin kanssa milloin mihinkin kohtaa pihaa aurinkoa saadakseen ja minä istuin ja kuuntelin.

Loppu viimeksi tämä toinen lähti tekemään vielä hetkeksi töitä kotiinsa. Ja siskokin tajusi sitten paljonko kello on. Kun oli ensin kertonut paska säkästään minulle ja selittänyt ummet ja lammet juttuja joita ei ollut tämän toisen aikana viitsinyt sanoa. Tai oikeastaan sisko tajusi lähteä vasta siinä vaiheessa, kun sanoin tälle että lähde nyt jo, myöhästyt keikalta. Huippusuhde tällainen sisarussuhde, häädin hänet ovesta ulos. Jatkossa vinkkinä kaikille sukulaisille ja puolisukulaisille, jos olen ilman penskoja kotona, soitan kyllä jos kaipaan seuraa. Nih.