Niin kunnollahan sitä sitten yleensä kaatuu. Ei yhtä ilman toista eikä kahta ilman kolmatta. Niin. Eilinen meni alle penkin. Miehen kanssa sain jonkinlaisen "sodan" aikaiseksi ihan perussuomalaisesta mielipide-erosta, eli käräytin hermoni tälle, kun helvetti soikoon, jatkuvasti vinkkaili siihen suuntaan että pitäisi terassille päästä. Vedin siis herneen nenään. Tyylikkäästi. No, mies ei mennyt terassille, mutta itselle jäi jotenkin kurja olo kun sillä tavalla napsahdin aikani kuunneltuani.

Iltapäivä ei sitten juuri paremmalta näyttänyt, ekaluokkalainen palasi koulusta kotiin, oli ollut kivaa ja läksyä tullut yhden värityksen verran ja vaikka mitä. Vasta siinä vaiheessa kun tämän kanssa juttelin ihan kaksin, kertoi kuinka tyhmää oli välkällä ollut, kun hoitotyttö oli pudottanut tämän keinusta ja juossut sitten eteen seisomaan pyydellen, ettei toinen mene kertomaan opettajalle, kun ope suuttuu. Oli kuulemma uhannut purrakin, jos toinen menee kertomaan. Ekalaisella oli käsivarressa jäljet putoamisesta, kivenjälkiä täynnä. Minä nieleskelin kiukkua ja lohdutin toista. Tänään otan asian puheeksi hoitotytön äidin kanssa, saa selvitellä siellä asiaa.

Ja sitten se kolmas. Ja se se sitten sontaa onkin. Ja tottakai se sonta liittyy sitten murkkuun. Murkku on seurustellut helmikuusta asti aivan ihanan pari vuotta itseään vanhemman pojan kanssa. Poika meni nyt amiksen tokalle, murkku yläasteen vikalle. Murkku ei ole alkuunkaan kuin äitinsä tuossa iässä, eli ei liesua maailmalla, ei ole koskaan seurustellut vain siksi kun muutkin seurustelee, viettää iltansa kotona poikaystävän kanssa, käy lenkillä ja vaikka mitä muuta joka on saanut minut monesti miettimään, että onko tuo vaihdokas. Minusta kun rauhallisuus oli tuossa iässä kaukana, tämä neiti on aina ollut rauhallisuuden perikuva.

Nuoret on siis seurustelleet puoli vuotta, ja viettäneet kaiken liikenevän vapaa-ajan kaksin meillä. Poikakin on rauhallisuuden perikuva, sopivat yhteen kuin peppu ja paita tai vakka ja kansi. Kummallakin edelleen ensikänni ottamatta, röökit polttamatta, ja eka kertakin on vielä edessä. Jotain kertonee murkun luonteesta myös se, että kolmisen kuukautta sitten otti ehkäisyn puheeksi ja pyysi tilaamaan ajan lääkäriin, ettei sitten tule ikäviä yllätyksiä jos ja kun he... Tätä lausetta en voi jatkaa, tiedättehän, ei OMA lapsi tee niin, eihän? No joka tapauksessa, neiti kävi lääkärissä ja nyt tuolla on ollut jo pari kuukautta ehkäisypuoli kunnossa. Edelleenkään ensi kertaa ei ole silti ole ollut, ei heillä kiirettä ole. Mistä noin fiksuja lapsia muuten saa???

Sitten siihen paskaan. Murkun poikaystävä olisi tullut jo keväällä meille yöksi. Äitinsä ja isäpuolensa ei antanut lupaa. Ei yökyläilyitä. Jokainen vanhempihan tekee oman näkemyksensä mukaan, mikä minä olen sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin, vaikka itsestä se tuntuikin hieman hullulta. Minä lähes asuin omalla pitkäaikaisella poikaystävälläni tuossa iässä, eikä minun tarvinnut kotiin ilmoittaa edes jos jäin yöksi koska äidin kanssa oli niin sovittu eli jos tyttöä ei näy, on he yöpyneet poikaystävän päässä. Vaihtoehtoisesti poikaystävä oli meillä yötä.

Se oli siis keväällä se, nyt kesän aikana murkku on tosiaan ollut pojan oikean isän luona viikonlopun pojan kanssa. Lisäksi poika oli isällään koko heinäkuun, isä asuu tuossa naapurikunnassa ja poika on kova liikkumaan polkupyörällä, joten kävi harva se päivä pyörällä täällä. Pojan isä itse minulle silloin soitteli murkun sinne viikonlopuksi menosta eli varmisti että tästä päästä on lupa ja asia sopii meille. Sama kuvio toistui kun murkku lähti heidän kanssaan viikonlopuksi leirintäalueelle asuntovaunuilemaan. Ja niin, koska isä antoi luvan, olipa poikakin meillä sitten kolme yötä heinäkuussa, saivat vieläpä nukkua saunatuvalla joka on tietysti tuon ikäisille taivaallista "kotileikkiä".

Eilen murkku viestitti päivällä koulusta, että saako mennä pojan isälle viikonlopuksi tämän kanssa kun isä oli pyytänyt. No, mikäs siinä, johan tässä onkin aikaa kulunut edellisestä. Kolmen kanttiin poika sitten tuli hakemaan murkkua ja lähtivät linja-autolla ensin pojan isän kaverin työpaikalle mistä oli sitten tarkoitus mennä tämän kyydillä sinne isälle. Ei ehtinyt kuin tunti kulumaan kun pojan äiti soitti. Hän on EHDOTTOMASTI kieltänyt pojalta yöpymiset puolin ja toisin. Olenko minä tietoinen, että murkku on menossa pojan kanssa tämän isälle viikonlopuksi? Eihän sellaiseen voi valehdella, sanoin että olen, juu, ovat menossa. Murkku on haettava sieltä kotiin heti! Hän ei hyväksy, hän on kieltänyt. Taisi tuo jotain mutista pojan isästäkin siinä samalla, ja mikä siinä sitten auttoi, pakkohan se oli lähteä murkkua hakemaan kotiin.

Samalla kyydillä tuli sitten poikaystäväkin, eli äiti ja isäpuoli olivat käskeneet tämänkin HETI kotiin. Siis voi kristus. Toinen on tuon ikäinen. Tuon luontoinen. Hyvätapainen. Kohtelias. Ja vaikka mitä, ja ihan oikeasti, hieman jäin miettimään, että onko äidillä kaikki palikat kohdallaan? Perheessä on kuitenkin pojan lisäksi kolme muuta nuorempaa lasta, joista yksi on pojan täyssisar ja kaksi sitten sisarpuolia eli mistään ainoaan lapseen takertumiskompleksistakaan ei voi olla kyse. Poika ei nyt sitten tiennyt pääseekö ollenkaan isälleen viikonlopuksi. Kovin oli apeat tunnelmat autossa kun pojan kotiin samalle veimme. Tämän isä oli soittanut tälle, suuttunut äidille ja isäpuolelle ja siellä alkanee nyt sitten selvittely asian suhteen, isä siis suhtautuu tähän yöpymiskieltoon hyvin samalla tavalla kuin minä ja ukko tässä päässä eli pitää sitä hulluna.

Inhottavinta kaikessa on se, että murkku on luonnollisestikin huolissaan, murheissaan ja vaikka mitä. Ilta meni murkkua lohdutellessa, tämä mietti jo sitäkin voiko pojan äiti estää vallan heitä tapaamasta. Epäili, että äidillä on jotain tätä vastaan, ja vaikka mitä vaihtoehtoja pyöritteli mielessään. Ja jotta sitä saataisiin toinen oikein huolestumaan, niin pojalta on ilmeisesti otettu puhelin pois eli murkku ei saanut tuota kiinni koko iltana. Pojan siskon sai, mutta tämä ei ollut kotona ja siinä vaiheessa kun tuo on kotiutunut, ei sitten enää saanut tätäkään kiinni. Eli nyt minulla on kaksi tyttölasta täällä joita lohduttaa ja joiden takia sydän on ihan syrjällään.

Eipä ainakaan tarvitse synnyttämään lähteä vielä vähään aikaan kun on sen verran reippaasti nyt näissäkin tekemistä. Olen muuten kiukkuinen poikaystävän äidille. Olen kiukkuinen siitä, että tuolla käytöksellään sai murkun edes miettimään omaa kelvollisuuttaan tämän silmissä. Että se saatana sai sen nyt niin surulliseksi, huolestuneeksi ja epävarmaksi. Että kehtaa. Ja ainoa mitä minä voin tehdä, on lohduttaa ja vakuuttaa että kaikki järjestyy. Ettei ne poikaa voi kotiinkaan lukita, maanantai on koulupäivä, silloin viimeistään kuulee siitä, mutta tiedättehän kuinka pitkä aika viikonloppu on olla huolissaan toisesta. Voi perkeleen perkele.