Ja aika syvältä. Heräät viideltä kun ei vaan sitä unta riitä, pirteänä kuin peipponen. Ja sitten, seiskalta iskee unetus. Katastrofaalisen kova sellainen. No, nukkumaanhan ei nyt enää voi mennä, pikkupoika istuu vieressä tiukasti ja kohta täytyy herättää eskari leirille lähtöön, murkku töihin lähtöön ja toivoa parasta. Parasta sikäli, että pikkupoika antaisi edes puoli tuntia päivällä ottaa levon kannalta.

Joka on tietysti toiveena kaunis, ajatuksena ihana, mutta toteutuksena mitä luultavimmin sarjaa no-can-do... Alan vähin erin kallistua sille linjalle, että tämä unen riittämättömyys yöllä on jo seurausta yliväsymyksestä. Siitä ettei niitä tunteja jotka unessa vietät, yksinkertaisesti kerry riittävästi. Normaali unimääräni on aina ollut yöllä 6-7 tuntia eli ei mitenkään hurja. Mutta ei jatkuva 4-5 tuntia riitä pitkällä juoksulla. No, ehkäpä jonain yönä kiskaisen muutaman tunnin enemmän. Toivottavasti ainakin.

Jalat, nuo ihmisen kauniit tukipuut, ovat aivan mahdottomat. Illalla oikea puoli oli jo niin turvoksissa, että nilkan kohta muistutti enemmänkin palloa kuin tolppaa. Aamulla kun nousin, olin jo aikeissa taputtaa pieniä karvaisia käsiäni yhteen, laskua on nähtävissä, tai siis oli, siinä vaatteita päälle kiskoessa. Niinköhän se neste oli osittain piilossa polvitaipeessa vai missä, sillä alhaalle asti päästyäni nilkka oli samaa kokoa kuin illalla. Siirtyykö neste kudoksissa vain toiseen kohtaan maatessa? Kääk, ajatuksena luokkaa järkyttävä.

Mansikat ja ananas kuulemma laskevat turvotusta. Ja se että juo riittävästi ihan pelkkää vettä. No, nyt on sitä sitten juotu. Vettä siis. Parina edellisenä päivänä on mennyt hyvinkin 2-3 litraa päivässä, mukana kulkee jatkuvasti 0,7 litrainen vesipullo jota täyttelen pitkin päivää siinä vaiheessa kun pohja alkaa näkyä. Mansikoita, mistä lie ukko keksikään niitä eilen kauppareissulta tuoda, vetelin eilen puolitoista litraa. Ja näkyikö tulosta? Kuten arvaattekin, ei. Paitsi että nestettä oli vielä enemmän koivissa.

Perkele. Huijausta koko juttu. No, jatkan silti vesilinjaa tänään. Ahkerana ja epätoivoisena kansalaisena.