Kesken unien yöllä. Ei olekaan hetkeen pamahtanut kohdunkannakkeet jumiin, no, nytpä pamahti ja hyvin. Tunnin nukkumisen jälkeen heräsin jumalattomaan kipuun, oikea puoli ei ottanut asettuakseen vaikka kuinka käänsin sängyssä. Taisi sitä menoa jo mieskin säikkyä, havahtui takaisin hereille, mikä nyt ja mihin sattuu. Lenkille ajattelin, heh, kun yöllä se on niin hauskaa. Kymmenen minuutin köpöttely pitkin poikin alakerrassa helpotti ja pääsin takaisin petiin, virkeänä, tottakai.

Liekö siinä sitten syykin siihen, että kello näytti kuutta kun heräsin pikkupojan ääneen "ei jaksa enää nukkua". Isä hyssytteli vieressä, äiti nukkuu vielä, ei saa herättää sitä, nyt hiljempaa, mutta minä olin tietty jo täysin hereillä. No okei, myönnetään, olin katsonut kelloa jo tuntia aiemmin ja lähes noussut ylöskin, onneksi uni tuli vielä pakottamalla. Kuudelta ei sitten enää tullutkaan. Jotain se on kuulkaa kuusikin.

Mies lähtee tänään pikkupojan kanssa mökille. Olisivat lähteneet jo eilen, mutta jotenki minua hirvitti ajatus jäädä useammaksi yöksi yksin. Alunperin eskarinkin piti lähteä, mutta ei se nyt sitten tahdokaan, ja hullua kyllä, äiti on tyytyväinen kun eskari tahtoo jäädä kotiin. Kakkonen ja kolmonen on isällään, murkku siellä leirillä. Jäämme siis kahteen akkaan kotiin, huomenna onneksi isällä olijat kotiutuvat.

Minulla oli pitkästä aikaa mukava perjantai-ilta. Ei siihen ihmeitä tarvita, että on mukavaa. Murkkua käytiin tapaamassa, miehen kanssa katseltiin telkkaria ja juteltiin niitä näitä, katseltiin vähän lisää ja juteltiin vähän lisää. Sängyssä se tunnusteli mahaa, suukottikin sitä ja ihmetteli jälleen kerran muotoa. Olisiko toinen vauva jättänyt sisaruksensa paikan vapaaksi, en tiedä, mutta edelleen maha on vain oikealla. Vasemmalla on kuoppa. Kertaakaan tämä vaavi ei ole napalinjan vasemmalle puolelle työntänyt selkäänsä sen enempää kuin peppuaankaan. Hassua.

Tänään ne sitten lähtee. Itse ajattelin että lämmitän illalla saunan eskarille ja itselleni, silläkin uhalla että nilkat turpoavat pökkelöiksi, turvoksissa ne on jo muutenkin. Ja karkkipäivä siirrettiin tälle päivälle. Eskari haaveilee jo illasta, kuinka istuu kaikessa rauhassa pelaamassa lempparipelejään ja syö namejaan. Hitto, meidän aikuisten olisi syytä ottaa mallia noista pienemmistä ihmisistä, ne jos jotkut tarvitsee hyvin pieniä ja vaatimattomia juttuja saadakseen juhlan tuntua omaan elämäänsä.