Äidin silmät. Muistan miltä äidin iho tuntui. Muistan miltä äiti tuoksui. Muistan äidin tekemät ruoat. Muistan äidin äänen. Muistan puhetavan, miljoonapartta sanontoja joita äiti käytti. Silti, en muista mitä äidillä oli mukana. Muistan mitä äidillä oli päällä, joudun jopa tunnustamaan että kyseinen vaatekerta on edelleen ullakollani. Mutta mitä kassissa oli, sitä en muista.

Muistan äidin kasvot. Muistan sen surun silmissä mikä siellä oli elänyt jo lähes kolme viikkoa. Muistan kuinka hymy ei tavoittanut silmiä. Silti, en muista mitä äidillä oli mukana. Miten tämä oli ajatellut pukeutua joulupöytään. Voi kristus. Äidin kuolemasta on 9 vuotta ja minun on murskaava ikävä.

Äiti, minä rakastan sinua.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan elää rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilvenlento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun,
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä,
toivotan teille hyvää yötä.

Äiti. Näistä sanoista on kohta kymmenen vuotta. Siitä kun otit minut syliin on kohta kymmenen vuotta. Silloin kun nostit minut syliin, päivä kuolemasi jälkeen niin etten enää pelännyt elämää ilman sinua. Äiti. Nyt minä kaipaan sitä syliä taas. Minä kaipaan sitä turvaa. Pidä hyvänä, pidä lähellä.

Tyttäresi.