Siivosin. Siis todella siivosin. Piti ihan vain ottaa ja kerätä lasten jäljiltä jääneet likaiset astiat pitkin olohuonetta ja keittiötä mutta kuinkas kävikään. Keittiö kiiltää, samoin olohuone kaikkia pintojaan myöten...

Toisinaan viiraa, sitten taas ei. Jos jotain positiivista, niin ainakaan minun ei tarvitse hetkeen kiroilla saamattomuuttani olohuoneen kirjahyllyn edessä vaan voin nauttia täysin siivotusta hyllyköstä jossa ei ole yhtä ainoaa ylimääräistä ja sinne kuulumatonta tavaraa. Lattioilta voi vaikka syödä jos tahtoo ja ennen kaikkea, tietokonepöydällekin mahtuu muutakin kuin se aamuinen kahvikuppi...

Niin, kuinka moni on valmis myöntämään kokoavansa romua tietokoneen ympärille? Siis tavaroita jotka ei siihen kuulu? Kuten musalevyjä, pehmoleluja, korjaamista odottavia pikkuautoja, hiusnauhoja, papereita jotka kuuluvat joko mappeihin tai roskiin. Minä voin myöntää sen aivan avoimesti. Edelleen tietokonepöydällä on tavaraa, mutta kaikki sellaisia jotka saavat siinä ollakin eli kelamitta, pikku pojan astmalääkkeet, muistivihkot, kynät ja nalle joka halaa kaiutinta. Vaan jo sitä poistettavaa olikin. Herra isä sentään...

Pyykitkin alkaa olla pestyinä, viimeisiä saa heitellä kuivumaan. Olen ollut reipas, illalla palkitsen itseni Suomi-Ruotsi-ottelulla ja alkoholittomalla siiderillä. Nam ja jes, iltaa odotellessa.