Taitaa olla jonkinasteinen tuntosarvi päässäni. Sellainen, joka kertoo riittävän tuttujen ihmisten kohdalla näiden taka-ajatukset. Syyt teoilleen. Olin jo eilen tästä kirjoittamassa tuohon vitutus-kirjoitukseeni, että luulenpa tietäväni miksi ne lastenkutsut nyt parin päivän varoitusajalla puolikuntoisille lapsille järkätään. Ja sanokaa minun sanoneen, oikeaan osun tällä arviollani.

Järkkääjä tahtoo baariin. Ja koska järkkääjä tahtoo baariin, hän järkkää lapsille juhlat. Sillä keinollahan saa "palkita" itsensä baari-illalla, on puhdas omatunto sitten lähteä kun on kuitenkin superäitinä järkkäillyt juhlat ja kaikki. Jotenkin hautailin tätä ajatusta eilen, onhan se toki totta että järkkääjä on viimeisen puolen vuoden aikana käynyt baarissa usein, siis sen verran usein, että olen monesti jo miettinyt, onko tuo enää ihan viisasta. Mutta toisaalta, mikä minä olen sanomaan yhtään mitään, vaikkakaan en siitä baarielämästä perusta. Kukin tyylillään ja yksi tykkää äidistä, yksi tyttärestä, näinhän se on ja järkkääjä taas on ennen lasten hankkimista suunnilleen asunut baareissa.

Kumpi sitten on parempi, käydä baarissa kerran viikkoon vai ottaa olutta kotona lasten nukkumaan mentyä kerran viikkoon. Juu juu, kukkahattutädit voi nyt paukutella käsiään yhteen ja vaikka mitä, eihän se kaljan viikottainen otto nyt ole mitenkään sallittua pienten lasten äidille ja voi kamalaa, hirveää ja kauheaa, polttaa tupakkaakin vielä... Kai se edes aamulla herää lastensa kanssa vai makaako krapulassa päivät pitkät. Juu ei, nousee kukonlaulun aikaan ja hoitaa lapsensa ja kotinsa ja asiansa.

Kukkahattutädeistä takaisin asian ytimeen. Sensorini villiintyi illalla täysin, hah, kyllä minä olen hyvä arvailemaan syitä ja seurauksia ystävieni kohdalla. Järkkääjän mies soitti ukolle. Baarista. Ja sanokaa minun sanoneen tämäkin, järkkääjä lähtee joko tänään tai huomenna baariin. Syystä että, järkkäsi juhlat, on hoitanut sairaat lapset TAAS kerran ihan yksin ja koska mieskin oli baarissa. Jep. Tästä voin lyödä vaikka vetoa.

Asiasta sammakkoon, minua vaivaa muutama hassu ajatus päässäni. Kirjoitan niistä paremmin kun olen saanut ne järjestykseen. Lohdutuksen ja rauhoituksen sana, asiat jotka vaivaavat ei ole mitään henkilökohtaisia patoutumia, pelkoja eikä ongelmia, vaan jälleen kerran, mietintöjä siitä mitä ja miksi ja missä. Parisuhteista ja lapsista ja vanhemmuudesta.