On ihanaa olla murkkuikäisen tytön äiti. Aivan taivaallinen olotila. On niin ihanaa ja mukavaa kun voi lainata tyttären kaapista vaatteita, kenkiä, laukkuja... Kun tytär tekee toisinpäin, se ei ole kivaa. Kas kun tytär ei palauta mitään, ei edes pyykkikoppaan asti kuljeta. Siellä ne lainahöyhenet lojuu pitkin tytön lattiaa. Vesilasien, lautasten ja haarukoiden seassa. Tyttöni on possu. Perkele.

On myös ihanaa ostaa jokin hemmottelutuote itselleen. Ja olla mukava äiti, sanoa tytölle että hei, tämä Veetin karvanpoistogeeli on lähinnä minun, mutta saat sinäkin sitä joskus lainata jos tahdot. Huomatkaa nyt tarkkaan tuo sanamuoto. Ettei tule mitään yllätyksiä. Saat sinäkin sitä joskus, siinä taisi mennä metsään. Helvetin murkut. Niin, sanon minä. Helvetin murkut, onko ne muuttunut minun nuoruudestani?

Muistan aina kuinka harvoin meillä äiti osti itselleen mitään vähänkään kalliimpaa. Yksi naamarasvapurkki sillä oli vessan kaapissa, ja siihen ei olisi tullut mieleenkään mennä koskemaan kun sen tiesi olevan ensinnäkin kallis ja toisekseen äidille kova juttu. Kyllä minulle kelpasi ihan hyvin se halvempi pärstävoide. Eli onko ajat sitten muuttuneet, vai enkö minä vain osaa ilmaista itseäni?

Tästä pääsenkin aiheeseen. Ostin siis sen geelin. Kesäkuun alkupäivinä, taisi olla itseasiassa sama päivä kun koulut loppui. Ajattelin, että jätän sen pesuhuoneeseen ja käytän joskus jos tulee joko kiire sheivata sääret tai on sellainen hetki että tahtoo hemmotella itseään. Normaalisti kun hoidan sheivaamisen saunan yhteydessä ihan normaalilla suihkusaippualla. Ja saunakin on tuolla pihan perällä. Tottahan testasin sitä silloin samantien, sääriin tietysti. Kylläpä tulikin silkkiset ja mukavat.

No, tapahtui tässä sitten iltana eräänä, pari päivää takaperin, että mies siivosi pesuhuoneen. Manaili siellä kuinka taas on tyhjät pullotkin jätetty sinne ja kiikutti tavaraa roskiin. Koska minusta on tullut aika hyvä tässä hytkymättömyydessä, en luonnollisestikaan evääni liikauttanut tuolistani. Istuin vain ja annoin toisen touhuta. Jossain vaiheessa minulle tuli asiaa roskikselle ja kappas, siellähän oli minun hemmottelutuotteeni. Tyhjänä. Pännikö? Arvatkaapa? Kolme viikkoa aiemmin ostettu liki kahdeksan euron puteli. Siis daa!

Vastaavan kohtalon on muuten kokenut jokainen kampaamosta ostamani kalliimman puoleinen hiuslakka-, muotovaahto- ja geeliputeli. En ole ehtinyt käyttämään niitä kuin kerran kaksi kun ne ovat olleet tyhjänä pesukoneen päällä vessassa. Ja minä en todellakaan sitä lakkaa saati muutakaan päähäni aja välttämättä edes joka kuukausi, kampaus kun on lähinnä luokkaa ponnari tai panta, eli ostan ne aina ikäänkuin "jos satun menemään johonkin niin että täytyy laittaa hiuksia vähän sievemmin". Häpeällistä tunnustaa, mutta päässä naksahti. Hyvä etten itkua vääntänyt silkasta kiukusta. Tässä se saatana nähdään, että itselle ei kannata ostaa yhtään mitään tässä talossa, helvetti soikoon. Mieskin taisi sitä tuskaista parahdustani säikähtää. Siihen malliin murkun ripitti kun nenänsä näytti.

Voin myöntää, murkku sai kuulla kunniansa. Pidin sellaisen mökän sille, että siinä olisi ollut kirkkokuorokin ihmeissään. Sanoin samaan hengenvetoon hiustöhnääkkeleistäkin. Murkku mumisi kuinka ei ole enää aikoihin käyttänyt niitä, no et varmaan olekaan kun heitin tyhjät pullot menemään jo pari kuukautta sitten. Voi vittu, että kyrsi. Eikä ihan vallan vähää kyrsinytkään. Tottahan se murkkukin hiuslakkaa ja muotovaahtoa ja vaikka mitä tarvitsee, en väitä, mutta kun sen tyyli on käyttää pullo lakkaa parissa viikossa niin saa luvan tyytyä marketin tuotteisiin.

Ja se geeli. Pakkohan se oli kysyä siltä että joka helvetin kertako se sheivaa kun suihkussa käy eli päivittäin. Juu. Sänki inhottaa. Voi hyvä isä sentään! Enkö minä todellakaan ole huomannut sanoa sille, että jos joka päivä sheivaa niin kohta karvan kasvunopeus on luokkaa apina. Meillä kun ei ole edes kovin nopeaa tuo karvankasvu ja säärikarvatkin on ihan vaaleita, joten senkään takia ei tarvitse jatkuvasti ajella. Ja hei, ihan suoraan sanottuna, pitääkö sellainen sanoa? En muista oman äitini minulle sanoneen, vaan jotenkin sen tajusi itsekin.

Helvetin helvetti. Kyllä murkun äitinä on välillä niin saatanan kivaa.