Se minä olen. Mikä ihme siinä on, etten jaksaisi YHTÄÄN tuota ylimääräistä kinaamista. Aamupala sujui Särkänniemi-keskustelun parissa lapsilla, sisarukset ja eskari miettivät kiivaasti laitteita joita siellä on. Ja vaikka jo hetken ajattelin että kappas, kerrankin siveää keskustelua asian tiimoilta niin mitä vielä. Ei aikaakaan kun pikku poika tuli ekan kerran kysymään pääseekö hän siihen ja siihen laitteeseen. Sisarukset ja eskari päättivät jokaisen laitemietinnän sanomalla pikku pojalle "sä oot liian pieni vielä siihen, et pääse".

Minuun iski kakara. Menin koneelta tarkistamaan mihin laitteisiin kukakin pääsee. Hullua, koin suurta voitonriemua kun tajusin että pikku poika pääsee kaikkiin samoihin laitteisiin kuin nämä muut alle kouluikäiset. Pakkohan se oli käydä keittiössä sanomassa. Että nyt lakkaatte, ette pääse sen kummemmin laitteisiin joihin ei pikku poikakaan. Kääk. Minä taannun. Mutta kun en jaksa. Miksi aina pitää päästä ärsyttämään jota kuta porukasta.

Nyt on onneksi eskarit onnellisesti viety, tosin edelleen kärtyttää. Viimeisin veto oli hallitsijalta sanoa pikku pojalle kuinka heidänkin mökillään on järvi. Tätä mökkiasiaa on meillä usein sivuttu, sakki kun odottaa jo kovasti mökkikautta. Liekö kateus vai mikä, joka saa etenkin hallitsijan kertoilemaan joka kerta pitkiä tarinoita heidän mökistään. Kärttynä tuumasin että hei, teillä ei ole mökkiä. Teidän serkuilla on. Sikäli oikeaa tietoa minulta että siskosten äiti on joskus puhunut kuinka hän inhoaa edes piipahtelua siellä mökillä, siksi he eivät edes kertaa kesässä käy serkuilla yöpymässä...

Taidan keskittyä johonkin jossa saan korvani pois hallitsijan ulottuvilta toistaiseksi. Kärtty kasvaa vaan kun kuuntelen mitä kaikkea hän ostaa synttärirahoillaan... Synttärit on muuten talvella, joten ehkä se jättitramppa, johon pääsee se ja se ja se mutta ei pikku poika, jää kuitenkin hankkimatta.