Ja huopatossu. Nyt pitäisi jaksaa liikkua. Ihan niinkuin aikuisten oikeesti. Viedä toi saatanan modeemi DNAlle, ukko väitti että se menee takuuseen, itse olen epäilevää sorttia sen suhteen. Meniskin, sais varamodeemin taas laatikkoon. Helvatta soikoon. Uusi modeemi toimii ainakin loistavasti, liekö sitten toi vanha tökkinyt kun tuntuu että tää uusi avaa sivutkin ennenkuin ehtii kissaa sanomaan. Hauskaa...

Väsyttää. Väsyttää ja vituttaa. Ei oikein irtoa nyt noille asioille. Kahvia menossa vasta viideskymmenes kuppi, no ei oikeasti mutta taitaa tämä jo neljäs olla tälle päivälle. Missä on piristävä vaikutus? Jossain muualla kun tuossa kupissa. Huominenkin korpeaa. Onneksi on viikon viimeinen aamu kun on pakko herätä. Sitten olisikin neljä vapaata ja katsotaan vaan, lauantaina minä istun koneen ääressä puoli kuusi aamulla kun saisi nukkua. Vittu tätä elämää. Miksi ei voi nukkua silloin kun nukuttaa!

Olen jo alustavasti aloittanut psyykkaamisen. Siis itseni psyykkamisen. Psyykkaan itseäni ajatukseen että syksyllä alkaa parin vuoden valvominen. Ei nukuta. Ei vaikka huvittaisi. Ja väsyttäisi. Parempi psyykata itsensä ajoissa, ei tule sitten yllätyksenä. Niinkuin neidistä tuli. Kolme vanhempaa kun oli nukkumisen mestareita pienenä, meillä ei vauvojen kanssa ole jouduttu valvomaan. Ennenkuin tuli neiti. Joka ei nukkunut koskaan, ei yöllä eikä päivällä. Tai ainakin siltä se tuntui.

Pikku poika taas oli jatkuvasti kipeänä. Eli ei nukuttu kuin jaksottain. Nyt psyykkaan sitten itseni ottamaan vastaan neiti kakkosen, noin niinkuin unien puolesta. P-le. Vituttaa taas.