Tänään ja perjantaina enää. Sitten se on ohi. Loppu. Finito. Slut ja the end. Saan kotini takaisin 100 prosenttisesti! Ihanaa! Tuntuu niin pahalta olla kärtty jatkuvasti. Ja väsynyt. Kyllästynyt. Kypsä. Se onkin suurin vika tässä hommassa, että olen väsynyt. Ollut jo monta viikkoa. Ei viiden tunnin unet riitä pyörittämään kroppaa ja päätä täydellä teholla. Ei millään. Sisko lohdutti eilen kun poikaa toi, "pystyt sitten nukkumaan päivälläkin kun se jää pois hoidosta". Siskokulta, minulla on edelleen silti talo täynnä natiaisia.

Ja siskokulta, poika jää pois hoidosta juuri kun mies palaa töihin. Ei siinä silloin paljon päivällä nukuta. Ehkä sitten nukuttaisiin jos murkku olisi kotona, mutta voi siskokulta, murkku tulee muutamaksi päiväksi sinulle kesätöihin hoitamaan poikaa kun menet festareille töihin. Ja niin siskokulta, murkku lähtee viikoksi myös rippileirille. Kamala kun taas kärttyilen. Onhan se tosiasia silti, että pystyn lepäämään kun hoitolapsia ei ole paikalla, vaikka omat onkin.

Kuten huomaatte, nukuin erittäin lyhyet unet ja heräsin valmiiksi väsyneenä. Kannattaako silloin nousta sängystä, kysyy joku. Ei. Paitsi jos sattuu oikealle puolelle eikä asennonvaihto auta. Ja täytyy vessaankin mennä. Ja sitten huomaakin ettei saa unta väsymyksestä huolimatta. Silloin on ihan viisasta nousta, olla öllöttää aikansa ja painua sitten vaikkapa sohvalle maate. Kirjan kanssa.

Palaan. Kun olen paremmalla päällä.