Koska paska aamu jatkaa voittokulkuaan niin oli pakko pakko pakko tulla antamaan kiukkua tänne! Helvetti että osaa olla tänään supervaikea päivä tolla lapsilaumalla. Pikku poika kiukuttelee milloin mistäkin, hoitotyttö haastaa riitaa vuoroin pikku pojan, vuoroin serkkupojan kanssa ja serkkupoika istuu tasaisin väliajoin kädet korvilla huutaen en kuuntele en kuuntele en kuuntele...

Argh!!! Hermo menee. Ja sitten kun joku sopuleikki saadaan hetkeksi aikaan niin annapa olla, tyttö alkaa sen jokakertaisen toiminnan, ei olla ton kanssa, toi ei osaa leikkiä, toi otti mun auton, toi sitä toi tätä. Ja taas serkkupoika uhkaa, en anna teidän kattoo mun uutta pyörää mihin tietysti kaksi muuta vastaa ettei sulla ees oo sellasta ja taas istutaan kädet korvilla ja huudetaan en kuuntele en kuuntele en kuuntele. Ja kun minä kuuntelen aikani, ja saan tarpeekseni niin sitten sanon jo pahemmin. Aikani sanon nätisti, porukalla leikitään, kaikki mahtuu mukaan, älkää ottako niitä mitkä toinen on ehtinyt jo ottamaan...

Nyt sitten hoitotyttö on kiukkua täynnä kun ilkeä ja inhottava hoitotäti sanoi että lopettaa sen syrjimisen. Itse valitat puolet päivästä jos isot tytöt ei leiki mitä haluat ja itse pidät samaa peliä pojille koko aamun. Nyt lopetat. Kohta laitan koko sakin eri huoneisiin istumaan, se on aina se viimeinen varoitus. Siitä sakki hiljenee muutamaksi hetkeksi kunnes joku huomaa toisella jonkun jonka olisi halunnut ensin mutta ei ehtinyt ja sama rähinä alkaa alusta. Onneksi aurinko alkaa vähitellen pilkahtelemaan joten ehkä kenties mahdollisesti pääsemme ulos ruoan jälkeen. Jos vain lämpenee. Hoitotytöllä ei luonnollisestikaan ole ulkoiluun vaatteita mukana, ei edes sormikkaita. Kärsimystä, tämä päivä.