Jos noin rehellisesti sanotaan. Ei koskaan kannattaisi aamulla miettiä mitään, pitää pää vaan tyhjänä ajatuksista. Kyllä se niin kuulkaa on. Varsinkaan aamuina jolloin olo on raihnainen, vähemmästäkin saa itsensä näkemään punaista.

Niin. Sisko soitti illalla. Tuolloin lähinnä säikähdin omia ajatuksiani siitä, kuinka en ole tippaakaan kaivannut näinä liki kolmena viikkona edes tämän ääntä. Kamalaa. Ainoa siskoni, ainoa lähisukulainen lapsuudesta ja minä en kaipaa tätä aikoihin. No, ehkä se on selitettävissä yliannostuksella jonka sain kevään ja kesän mittaan siskoa ja tämän poikaa, eiköhän tilanne muutu ajan kanssa. Luulisin, toivottavasti ainakin.

Joka tapauksessa, sisko soitti, ihmetteli miksi ihmeessä me nyt sitten ne murkun juhlat pidämmekin kotona. Jo se ärsytti jossain määrin illalla puhelimessa, kunhan nyt pidetään ja sillä siisti. Sitten tuo alkoi selittämään mitä kaikkea olivat viikon aikana pojan kanssa tehneet, kuinka hauskaa oli ollut ja niin, tiedätte kyllä. Sen jälkeen tämä kysyi odotuksesta, annoin tiivistetyn vointiversion sekä eilisen terkkarin tuomion siitä, että pahalta näyttää, vauva on valmis asentonsa ja olinpaikkansa puolesta tulemaan vaikka heti joten nyt pitäisi ottaa jos mahdollista, vielä rauhallisemmin.

Ja sitten tuli se lopullinen niitti, mikä sai kaikki mahdolliset ja osan mahdottomistakin karvoista nousemaan pystyyn. Onneksi illalla ei ollut aikaa asiaa sen kummemmin ajatella, joten totaaliärsytys iski vasta tänä aamuna kun sitä tuumailin. Pistät nyt sitten sen miehen siivoamaan ja järjestämään, sillähän oli koko kesäkuun niin kova huoli voinnistasi että tottahan se nyt sitten kaikkensa tekee ettei sinun tarvitse mitään. Voi vittu. Tajuaakohan se mänttipää idiootti että mies on päivät töissä? Ja työpäivänsä jälkeen se hoitaa kotona näitä ihan perusaskareita joita yleensä minä olen hoitanut?

Eli perussiivousta, pyykin pesua, nurmikon ajoa, kauppareissuja, ruokkimista. Tajuaakohan se idiootti että jos talossa on viisi lasta, siellä ei vanhemmat juurikaan lomaile, ei lomalla sen enempää kuin muulloinkaan? Tajuaakohan se idiootti, että meillä tulee pyykkiä viisinkertainen määrä heihin verrattuna, että meillä on siivottavaa viisinkertaisesti se mikä heillä, että meillä valmistetaan ruokaakin moninkerroin enemmän kuin heillä ja käydään kaupassakin hieman isommilla ostoksilla kuin heillä? Vitun vittu että meni hermo.

Totta helvetissä sillä miehellä oli koko kesäkuun huoli minun jaksamisesta, minä olin itsekin kesäkuun ns töissä eli vahdin siskon penskan omieni lisäksi vaikka oikeampi paikka olisi ollut sairasloma. Mitä helvettiä se mahtaa taas ajatella? Ja eiköhän se siinä vaiheessa sitten keksinyt kysyä, että miksi en ota anoppia tai miehen siskoa tekemään siivoa meille. Siis. Anteeksi nyt vaan, anoppi on töissä ja niin, eiköhän se touhua niitä omiakin juttujaan, ja miehen sisko taas, kaksi lasta, lisäksi koko sakki kipeänä, ei asiaakaan meidän lähelle ennen juhlia jos eivät parane.

Lopulta se ehdotti siivouspalvelun ottamista. Ei kovin kallista ja saa kotitalousvähennyksen. Juuri näin. Juu. Missä sitä löysää rahaa on, jolla sen sitten maksaisi. Eiköhän ne murkun juhlat itsessään kaikkine pakollisine vaate- ja tarjoiluhankintoineen vie kaikki säästöt jotka on saatu haalittua. Vittu että voi ihminen olla pässi! Ja miksi ihmeessä se edes alkoi miettimään meidän siivoamisiamme, ottaen huomioon, että itse en koko asiaa edes maininnut puhelimessa. 

Vasta aamulla tuli mieleen, että kertaakaan koko puhelun aikana se ei ehdottanut että tulisi siivoamaan avuksi. Siis itseään ei tullut mieleenkään kaupata avuksi, ehei. Ja kyllähän se kuulkaa niin on, että sillä sitä vapaa-aikaa eniten on kaikista jotka sen mieleen tuli. Sen verran paljon se poika on isällään että pianko tuo yhden viikonlopun uhraisi "kahvitteluja" ja kaverien tapaamisia ilman että joutuisi toisin kuin muut, oikein järjestämään sitä aikaa.

Huomaatteko, olen ihan HIEMAN vittuuntunut. Ja niin, jos he tulisi ensi viikolla käymään, poika kun kaipaa pikkupoikaa. Katsellaan sitä sitten. Saanko sanoa suoraan? No tottakai saan, tämähän on oma blogini, minä en edelleenkään kaipaa häntä saati poikaa tänne sotkemaan. En en en en. Siskollehan en tietysti sitä sanonut, mutta sanonpa sen nyt tässä. Nyt katoan. Hus hus johonkin tekemään jotain että saan tämän kiukun purettua. Nih!