Univelkaa kerätty tarpeeksi niin johan tuli yö nukuttua. Tai niin. Lähempän kahta se taisi olla kun nukkumaan aloin, mutta toisaalta, heräsinkin sitten vasta puoli kahdeksan aikaan. Ei kannata miettiä nukkumistunteja, muuten tajuaa että se oli pitkälti kosmetiikkaa. Pikku poikakin koisasi tyytyväisenä yhtä myöhään, kunhan ensin pyysin sen kuuden aikaan viereeni. Oli nousemassa ja kerrankin sammui takaisin. Onneksi isi oli jo lähtenyt töihin eli pikku poika sai vallata sen paikan.

Niin. Nuha ja yskä jotka pikku poikaa kiusaa ovatkin osoittautuneet lisäpalaksi. Illalla ennen nukkumaan menoa halasin kuumeista poikaa. Koska korvamittari, jo toinen meille osunut, näyttää ihan hulluja lukuja koetin saada mitattua kuumeen suusta mutta eihän se oikein toimi etenkään nuhaisella pienellä miehellä. Ei toimi ei, kun suu pitäisi pitää kiinni ja mittari kielen alla ja nenä on tukossa ja on pakko saada hengitettyäkin. Alle kolmekasia se näytti, mutta äitin käsi kertoi luvusta lähempänä kolmeysiä.

Vappuaatto tulossa siis, oiva hetki tulla kipeäksi. Voi kura. Ja tänään olisi miehen nuorimman pikkusiskon synttärit. Nähtäväksi jää onko meistä sinne. Tai edes saunaan niinkuin illalla oli tarkoitus. Ja grillatakin aikoo mies eli sekin vielä. Lasten kanssa on aina yhtä hauskaa kun kaikki tulee yllätyksenä miten sattuu. Voisi sanoa että pahimpaan mahdolliseen aikaan iski taudin, kaiken tämän lisäksi huomenna herralla olisi naamiaiset kerhossa ja niin, miehen siskolle pitäisi mennä hoitoon. Me kun menemme sinne ultraan. Jos huonosti käy mies saa jäädä kuumeisen pojan kanssa kotiin.

Asiasta sammakkoon. Onkohan pääni järkyttynyt nukkumisesta? Ainakin seuralaisena oli heti sängystä noustessa päänsärky. Just. Tai sitten minäkin saan tuon pojan taudin, joka on tosin epätodennäköistä. Poika kun ei yleensä tautejaan minulle tarjoa. Poistun. Kahvikupposen ääreen.