Tähän voisi kirjoittaa sellaisen pitkän sepustuksen, kuinka eilen aamuisesta paniikista johtuen säntäsin kauppaan hankkimaan tarvittavia vauvavarusteita, ja mitä kaikkea ihanaa löysinkään kaupasta ja kuinka shoppailin sydämeni kyllyydestä ja kuinka nyt kaikki on valmiina vauvan vain tulla ja sulostuttaa minun elämääni. Voisi tietysti niin, mutta se olisi valehtelua ja siihen en ajatellut alentua.

Tosiasiassa, minä todellakin ryntäsin kauppaan, heti kun se yhdeksältä ovensa avasi. Syy oli kyllä hieman toinen kuin vauva, syy tai oikeammin syyt jätin keskenään hoitamaan siksi aikaa pienempiä ja kasaamaan loppuja leiritavaroitaan. Kakkonen ja kolmonen lähtivät siis eilen viikoksi leirille. Ja reippaana äitinä en tietenkään tahdo, että näiltä tippuu hampaat viikon aikana sen enempää kuin että itikatkaan syövät nuo olemattomiin, joten lähdin hakemaan heille hyttysmyrkkyä ja hammastahnaa. Ihan noin niinkuin perinteisinä leiritarvikkeina.

Sen verran aamuisesta vauvapaniikkikohtauksesta oli vielä jälkiä ilmassa, että hypistelin vaaleansinistä potkupukua kaupassa. En tosin ostanut sitä, kun ajattelin samantien että jos tuo onkin tyttö. Mutta tein kuin teinkin myös vauvahankintoja, lista vain jää kovin lyhyeksi ja ytimekkääksi eli: ostin tutin. Juu. Niin tein. Ostin vauvalle ensitutin. Kyllä nyt kelpaa toisen tulla. Vaatteita ei ehkä ole, sen enempää kuin sitä patjaakaan mutta tutti on.

Huomautettakoon, että luultavasti minulla on joitakin vauvanvaatteita vintillä, kunhan sinne saisin tungettua. Ongelmaksi vaan muodostuu viimeisen kolmen kuukauden aikana vinttiin kasaantuneet tavarat. Koppi itsessään kun on onnettoman kokoinen, ja siellä on kaikkien tavaroiden oltava millilleen paikoillaan jos sieltä haluaa joskus jotain löytää ja etsiä. Koska normaaleihin kevätrituaaleihini on kuulunut vintin siivoaminen keväällä ja koska tämän ipanan ansiosta olen joutunut pidättäytymään kaikista normaalirituaaleistani jo useamman kuukauden ajan, on se siivous tekemättä. Tavaraa sinne on tosin kuljetettu ihan tavalliseen tapaan miehen ja lastenkin toimesta.

Vintti on siis luokkaa katastrofi. Edes oviaukosta ei sisälle pääse. Nämä meidän talomme muut asukkaat kun tuntuvat ottavan kyseisen säilytystilan jonkinlaisena torninrakennus-harjoitusalueena. Eli aina kun sinne jotain vievät, nostavat sen edellisellä kerralla vietyjen tavaroiden päälle. Pikainen kurkkaus ovelta pari päivää sitten sai minut huomaamaan että paitsi normaalit luistin-, laskettelumono-, talvikenkä- ja vastaava osastot olivat saaneet seurakseen myös lisälämmitin-, maalitölkit-, prinsessalinna- ja jopa pahvilaatikko-osaston. Eli tilaa ei ole, ei sen enempää tavaralle kuin jaloillekaan.

Tänään ajattelin koettaa hieman kaivaa etuosaa auki sieltä, jos ei ala supistelemaan. Jos alkaa, jätän homman suosilla kesken ja jatkan joku toinen päivä kakkosen kanssa kunhan tämä on kotiutunut. Eli näin. Ei uutta auringon alla, mitä nyt vauvalle on se tutti ostettuna. Ehkäpä vielä vaipatkin joku kerta kotiin tuon kun kaupalla käyn.