Siis minun. En ole hysteerikko ja harvoin saan hysteerisiä kohtauksia, mutta silloin jos saan se liittyy aina johonkin hauskaan. Mikään pelottava tai ahdistava asia ei minussa herätä hysteriaa, vaan annapa olla kun osuu joku mielestäni täysin päätön, naurettava ja ratkiriemukas juttu eteen niin johan hysteriaa löytyy. Jopa siinä määrin, että silmien kuivaaminen ja mahakrampit ovat ehdoton must.

Ja nyt se iski. Hysteerinen räkätyskohtaus pitkästä aikaa. Ja mistä tällä kertaa? Katsokaapa itse tämän blogin viimeisimpiä otsikoita. Minä itse olen ne kirjoittanut, joten tiedän vallan hyvin mitä niissä lukee mutta silti, jotenkin kummallisesti onnistuin lukemaan "Ei ole helppoa olla mulkku". Hysteriakohtaus ei ihan vielä sillä irronnut, lisäksi se tarvitsi selvän mielikuvan eräästä vitsistä, ikäänkuin sarjakuvan jota päässäni pyöritin eteenpäin.

Ja kerrankin tähän vakavamieliseen kiukku-ahdistus-paskanheitto-blogiin nakkaan kevyttä kenttäviihdettä. Siveelliset, jättäkää lukematta seuraava vitsi joka jaksaa lähes aina naurattaa itseäni. Huomautettakoon siis, että bloginpitäjä on ilmeisen perverssi luonne...

"Kalossi ja mulkku keskusteli. Kalossi valitti mulkulle, kuinka kurjaa tämän elämä oli. Kun ei kukaan välitä tai huomaa olemassaoloa, paitsi silloin kun on märkää ja kylmää, niin johan se kalossikin ulos viedään joka ikiseen lätäkköön ja lammikkoon hytisemään. Mulkku kuunteli kalossin valitusta aikansa ja tuumasi sitten: "millaista luulet minun elämäni olevan? Päivät pitkät roikotetaan pää alaspäin ja annapa olla jos hieman päätäni nostan, niin lykätään pimeään kosteaan loukkoon ja paukutetaan päätä seinään niin kauan että yrjö lentää".

Hysteerinen akka palasi taas. Ja poistuu samaa tietä, nauraa räkättämään vessan puolelle. Kiitollisena siitä, ettei ole mulkku.