Ja mieltäkin. Jotain saatiin taas puhuttua. Tyhjää parempi kai sekin. Niin, se eilinen siivous. Mihinkä se sitten taas johti? Kolotukseen. Supisteluihin. Täydelliseen väsymiseen. Ja mitä tekee väsynyt ihminen? Väärin, väsyneen ihmisen sisäinen kello käskee tätä heräämään viideltä aamulla, viiden tunnin yöunien jälkeen. Väsynyt ihminen itse on toista mieltä mutta miten käy, jos kerran ihminen ei itse tajua, kyllä vauva avittaa. Kenkää vaan äireelle, johan se liikkuu.

Luin mielenkiinnolla juuri sopivasti artikkelin Valituista Paloista jossa käsiteltiin sisäistä kelloa. Jep jep, käpyrauhasen piruhan se siellä herättelee. Jos en minä tajua herätä, niin kyllä käpyrauhanen tietää että aamu on. Silmälappuja tarjosi, niille jotka haluavat siirtää hetkellisesti kelloaan toiseen aikaan. Muuttua aamuvirkusta iltavirkummaksi. Mieli tekisi. Toteuttaa tuollainen siirto. Mutta turhaahan se on. Suuri osa aamuista alkaa kuitenkin kellon soidessa viimeistään puoli seitsemän.

Paitsi sitten kun alkaa se äitiysloma. Joka ei kyllä paljon lohduta, sillä äitiysloman alusta on kaikki ruhtinaalliset puolitoista viikkoa koulujen alkuun. Hurraa. Eli puolitoista viikkoa saan nukkua myöhempään, jos tahdon. Sitten palataan koulurytmiin, eskari menee kouluun ja eskarin kaveri tulee aamuisin meille ennen koulua niinä aamuina kun äiti lähtee aikaisin töihin. Eli eipä juuri muutoksia uniaikatauluun luvassa. Vaikka eipä silti, luulenpa, että se on parempikin ettei sitä sotketa. Johan minun fysiikkaani häiritsee tämäkin että valvon myöhempään kuin normaalisti. Uni vain ei ota tullakseen ennen puolta yötä, minulle joka on aina ollut umpiunessa yhdeltätoista. Hassua.